Keikat 12.3. ja 15.3.

Terveydeksi!
Enpä olisi uskonut miten oikeassa olinkaan edellisessä blogi-kirjoituksessani. Ennustukseni vuodesta 2008 toteutui osittain. Osittain siksi, että vaikka realistisesti arvelin tämän vuoden olevan yhtä huonon kuin edellinenkin oli, lipsahdin positiivisuuden puolelle luullessani, että huonompihan se ei voi olla. Siinä olin tietenkin väärässä.

Otan tähän pienen esimerkin alkuvuodestani. Tammikuun loppupuolella alkoi hammaskipu. Eikä mikään pieni vihlonta vaan oikein semmoinen vanhan ajan veret seisauttava ja ihmisen täysin lamauttava juuritulehduskipu. Koska kipu alkoi luonnollisesti lauantai-iltana niin ensin täytyi sinnitellä maanantaihin asti ilman hammaslääkärin palveluksia. Tai yritinhän minä tietysti muutamalle yksityiselle puoskarille soitella..."Tämä on hammaslääkäri Mengelen automaattinen puhelinvastaaja. Vietämme kivutonta laatuaikaa viikonloppuisin. Hammaslääketieteen pariin palaamme maanantaina klo 8.00". Jep jep. Eihän tuossa...Buranaa kielen alle. Harmi vaan kun se ei hammaskipuun auttanut yhtään, onneksi sentään vatsa tuli kipeäksi niin kipu ikäänkuin jakaantui hieman tasaisemmin ympäri vartaloa.

Maanantaina iltapäivällä sain ajan hammaslääkärille. Hampaassa syvä reikä, juuri tulehtunut, juurihoitoa. Ai että se on sitten ihanaa. Hammaslääkärissä sattui vielä aivan vitusti enemmän kuin kotona. Mutta eihän tuollaisessa tapauksessa kipu siihen lopu. Antibioottikuuri ja joka toisena päivänä juurihoitoa. Tämän kipeän hampaan hoito kesti kaksi viikkoa kipuineen kaikkineen ja maksoi saman verran kuin 1995 vuosimallin VW Passat farmari Rintajoupin autoliikkeessä.

Parin päivän kuluttua siitä, kun hammaskipu oli ohi heräsin yöllä siihen tuntemukseen että nyt muuten tyhjentyy vatsalaukku hieman normaalia nopeammin. Ehdin juuri ja juuri nostaa päätä tyynystä kun oksennus lensi lattialle ja ruikkupaska sänkyyn...hienoa. Tuommoinen kunnon vatsaflunssa, joka kesti kolme päivää, piristi kummasti.

Viikko vatsataudista toipumisen jälkeen nousi kova kuume. 39,4. Kun tätä oli kestänyt 2-3 päivää menin lääkäriin. Laboratorion verenimijät ottivat monta putkea verta ja kun tulokset näistä verikokeista tulivat oli diagnoosikin selvä. Myyräkuume. Selvä.
Kuumehoureisena lueskelin netistä myyräkuumeen teknistä dataa. Kova kuume, kestää viikosta kuuteen viikkoon, aiheuttaa usein munuaisten vajaatoimintaa, verta ulosteessa, näköhäiriöitä jne jne. Aivan vitun hienoa. Tottakai minulla. Kun sitten luin netistä että taudin saa hiirten tms tuoreista ulosteista muistin muutaman viikon takaisen treenikämpän siivouksen. Näin innokas siivous palkittiin.

Myyräkuumeesta pääsin onneksi suhteellisen vähällä...kuume kesti puolitoista viikkoa eikä vaikuttanut munuaisten toimintaan mitenkään. Kaksi viikkoa kuumeen loputtua hampaan juuri tulehtui tottakai uudelleen. Back To The Roots - Paluu Juurille...mahtavaa! Siinä jossain vaiheessa hammaslääkärin tuolilla maatessani kesken maukkaan kivuliaan juurihoidon muistin tuon tammikuisen ennustukseni ja tajusin että kyllä tämä uusi vuosi 2008 voi ihan oikeasti olla ihan vitun paljon huonompi kuin edellinen oli.

No toivottavasti tämän vuoden sairastelut osuivat nyt vaan kaikki tähän alkuvuoteen. Ainakin nyt tätä kirjoittaessani olo on ihan hyvä...vielä.

Tämän kaiken juurihoitoburanapanacodtramalvirtsanäyteverikoe-shown keskellä ollaan saatu tehtyä töitäkin. Kolme uutta biisiä on studiolla loppusilausta vaille valmiita. Vaikka itse sanonkin niin nyt on tulossa kovaa kamaa. Laitan nettiin heti makupaloja kunhan saadaan matsku kokonaan valmiiksi.

Myyräkuumeeni pelästyttämänä kitarataiteilija Palomäki hankki studiolle ripakopallisen hiiren pyydyksiä. Oikein siis näitä vanhan ajan metallisia giljotiinityyppisiä hiirirautoja. Harmi vaan kun hiiretkin on nykyään niin fiksuja että ne saavat juuston giljotiinistä ilman että se laukeaa. Palomäki on syöttänyt paikallisille hiirille jo 1,2 kilon Arki-juustopaketin (Laktoositon) eli hiirillä on nyt aivan vitun hyvät oltavat. Palomäen mielenterveys on alkanut tämän huonosti onnistuneen hiirijahdin seurauksena rakoilla. Hän väittää saavansa kännykkäänsä öisin puheluja näiltä studiohiiriltä. Puhelut ovat kuulemma aina samanlaisia. Kun hän vastaa kuuluu samanlainen ääni kuin hiiripyydyksen laukeamisesta ja sitten aivan saatananmoinen naurunremakka ja sitten puhelu katkeaa. Samoin Palomäki väitti nähneensä kerran studiolle mennessään kolmen hiiren harrastavan seksiä viritetyn pyydyksen päällä neljännen kuvatessa aktia videokameralla. No, onneksi se aika mielenterveystoimistolle on jo ensi viikolla.

Hiirijahdin ja studiotöiden lisäksi ollaan ehditty jo heittää parit keikatkin. Keskiviikkona 12.3. aloitettiin kevään keikat Seinäjoki Areenalta. Jumalauta, aivan niinku Heikki Harma. No, oikiasti oltiin kyllä areenalla mutta vain sen Amica-ravintolassa. Tilaisuus oli Nordean yritystilaisuus ja paikalla väkeä noin sata henkeä. Ennen keikkaa tilanne näytti huolestuttavalta. Porukka söi silminnähden selvinpäin eikä ravintolassa ollut edes taustamusiikkia. Kun bändi tuollaisen hiljaisuuden jälkeen tuuttaa pa-kamojen kartiot soikeana rytmimusiikkia kansalle niin tuleehan se nyt lujaa. Ensimmäisen basarin-iskun jälkeen näin kuinka ihmiset pyrkivät paniikinomaisesti kauemmas lavasta. Sitten en enää uskaltanutkaan katsella muuta kuin virvelirummun kalvoa. Kun toisen biisin aikana varovasti kohotin katsettani yllätys oli melkoinen kun lavan edusta oli täynnä porukkaa. Porukka oli alkujärkytyksen jälkeen tottunut orkesterimme volumeen ja muutaman punaviinilasillisen innoittamina heilui musiikin mukana vapautuneesti. Keikka oli kolmen biisin encorea myöten täyttä timanttia. Keikan varhaisen ajankohdan ja lyhyen kotimatkan vuoksi katselin kymmenen uutiset jo omalta kotisohvalta. Oudolta tuntui se.

Lauantaina 15.3. keikkapaikkana oli Loppi ja siellä kansainvälisesti nimetty soittoruokala Catisca.
Lähdimme Lapualta poikkeuksellisen pienellä kokoonpanolla liikkeelle. Laulusolisti Ronimus tulisi kyytiin Orivedeltä ja kitaristi Palomäki Riihimäeltä. Palomäki oli ollut perjantain Helsingissä MTV3:n uuden Maajussille unelmien maajussi-sarjan kuvauksissa ja saapui sieltä käsin Riihimäelle. Mukavaa oli kuulemma ollut. Musta Teräsmies oli tehnyt sankariimme syvän vaikutuksen. En halunnut kuulla asiasta enempää. Joskus vaan on parempi kun ei tiedä ihan kaikkea.

Soundcheckin ja ruokailun jälkeen odottelimme illan keikkaa Ravintola Catiscan avarissa ja valoisissa takahuonetiloissa. Löysimme ajankuluksemme Matti Nykäsestä tehdyn Monopoli-tyyppisen pelin. Peliin osallistui itseni lisäksi Palomäki ja Rantala. Vokaalitaiteilija Ronimus ei pystynyt käsittelemään niin suuria summia edes leikkirahaa ja kitarataituri Ojutkangas lepäili rennosti kaakeleilla. Peli oli aluksi hauska. Viiden minuutin pelaamisen jälkeen ei ollut. Hävisin. Rantala voitti.

Vähän ennen puoltayötä aloitimme keikan. Keikka oli sikäli merkittävä, että se oli saksalaisen savukoneemme, jonka olimme ristineet Tohtori Mengeleksi, ensimmäinen. Savukone toimi hyvin, aivan kuten keikkakin. Yleisöä olisi saanut olla enemmänkin mutta me olemme vähään tyytyväisiä. Niinkuin tämmöisen ns. pakettiautokeikkailu-asteella olevan bändin tuleekin olla.

Keikan jälkeen selvisi vittumainen asia. Eräs keikkaa diggaillut yleisön edustaja oli järjestänyt meille takahuoneeseen ison saavin joka oli täynnä jäämurskaa ja keskiolutpulloja sekä halkaisijaltaan n.metrin olevan tarjottimellisen salmarishotteja. Tämähän ei tietenkään ollut se vittumainen asia vaan se, että minä, Palomäki ja Ronimus joutuisimme ajamaan vielä autoa. Ojutkangas ja Rantala joivat toki olutta, mutta koska he kumpikaan eivät (jumalan kiitos) juo väkevää viinaa shottitarjotin jäi koskemattomaksi. Oudolta tuntui se. Mutta alkoholit tarjonneelle miehelle silti suuret kiitokset...ethän sinä voinut tietää.

Yöllistä kotimatkaa silmälläpitäen otimme nopean roudauksen ja pääsimmekin jo valomerkin aikoihin ajelemaan kotia kohti. Hämeenlinnan ja Tampereen välillä me, allekirjoittanut ja Rantala otimme virtsauskisan. Valkoiseen lumihankeen syntyi keltaista tekstiä. Palomäen tullessa kisaa tuomaroimaan tulokset selvisivät itseni eduksi. Rantalan edessä hangessa luki: "Jukka Rantal" kun taas itseni edessä oli komeasti teksti: "Jani Mikael Välimäki, Lapuan Ylikylä, selvinpäin"

Kuuntelimme matkalla Palomäen aikaisemmin päivällä ostaman Leevi And The Leavings-tribuuttilevyn läpi ainakin kolme kertaa. Gösta-vainaa on kyllä tehny paljon pirun hienoja biisejä. Ojutkangas kommentoi itse biisintekijänä: Vituttaa.

Loppumatkasta Rantalalla alkoi keski-olut mennä päähän siihen malliin, että hän alkoi elvistellä autostaan. Hän kertoi n. kaksikymmentä kertaa, että: "Jumalauta, mulla on koko bändin kallein auto, vituttaako hä?" Kerron sen Rantala sulle nyt tässä, että kun kahden vuoden päästä saan rekisteröityä Opel Asconani museorekisteriin niin sun pikavipillä ostettu volkkari on aivan paperia. Ristus.

Kirjoitti: Jani