Keikat 20.3. ja 21.3.

Pitkäperjantai vuonna 2008 - päivä jota en olisi halunnut elää

Päivää apinat! Jesus ku tämä blogin kirjottaminen on alkanu ahdistaa. Koittakaa ristus itte raapia kilometri tekstiä kun ei oo mitään asiaa. Mutta eipä sitä ny ennenkään oo ollu ja huonosti vaan on pärjätty. Jos muuten Dave Lindholmin nimi on Isokynä Lindholm, niin mun nimi on Pienikynä Välimäki.
Ja kaikki jotka on mun tai Daven kans käyny saunassa tietää ettei noilla nimillä oo mitään tekemistä kirjoittamisen kans ; ) Ja ne jotka ei oo meidän kans käyny saunassa niin voin sanoa suoraan ettei kannatakkaan.

Kertoo muuten kirjoittajan elämästä aika paljon kun ei saa päiväkirjaan kirjoitettua sanaakaan vaikka joka päivä yrittää. No eipä kai täälä periferiassa mitään nyt voi tapahtuakkaan kun postikin jaetaan vaan tiistaisin ja torstaisin ja tuntuu että pitää laittaa partavettä kun näkee että jehovan todistajat tulee käymään. Pienenä vinkkinä vaan kavereille et vois joskus tulla kyläilemään.
Ja vapaille naisille semmoisia terveisiä että perunanistutuskoneen päällä on vielä tilaa, niin ja kauppa-auto käy perjantaisin, sieltä saa siideriäki ja c-kasettia. Eikä ny tartte olla ihan vapaakaan...riittää kun on sopivasti huolimaton ;)

Niin keikoistakin pitäis vissiin jotain kertoa. Meillehän tuli yllättäen muutos suunnitelmiin tuon Kauhavan keikan suhteen. Alunperin keikka oli sovittu lauantaiksi 22.3. Sehän olis ollu tietysti aivan loistava päivä meidän kannalta...kyllä pääsiäislauantaina olis ollu kioski aivan mustanaan porukkaa. Muutama päivä ennen pääsiäistä manageri M.Palokanteleen (nimi muutettu) taskulaskin alkoi kuitenkin laulaa rahakkaasti ruotsiksi. M.Palokantele on herra joka hoitaa artistien ja bändien ostot Kauhavalle ja maanantaina hänen riettaalle huijaukselle tuoksuvassa toimistossaan soi puhelin:

M.Palokantele: Palokantele. Puhu.
Soittaja: Hej. Här talar manager Stig Blomqvist från Stockholm.
M.Palokantele: Hä
Soittaja: Stig Blomqvist från Stockholm
M.Palokantele: Mikä...mikäs...mitäs...kuka vittu siälä ny pelleilee...
Soittaja: Hej...huhuu?!
M.Palokantele: JOSEISULLOOSAATANAOIKIAAASIAANIINOSTAPOIKAKAVERILLES-
JOTAKIKIVAAJAMENKÄÄKÖYRIMÄHÄN. HEI!

Muutaman minuutin kuluttua tästä kansainvälisestä osuudesta puhelin soi uudestaan:

M.Palokantele: Palokantele. Puhu.
Soittaja: No se on Karvosen Peku täs moro...soittiko Blomqvisti sulle äsken ruottista?
M.Palokantele: Ei oo soittanu.
Soittaja: Jaa no ku se äsken soitti mulle ja sanoi soittaneensa?!
M.Palokantele: EI OO SOITTANU!
Soittaja: Jaa, no ei sen väliä. Sillä olis sulle hyvä juttu myytävänä Kauhavalle.
M.Palokantele: No?!
Soittaja: Ny saisit E-Typen halvalla. Joku peruuntuminen kuulemma. Mieti ny...vois olla hyvä sauma tehdä vähä rahanpaskaa.
M.Palokantele: Mikä vitun E? Kuinka se kirjotetaan, onko se joku musta vai?
Soittaja: Ei ku se on se ruottalainen...levyt myiny niinku Kari-Tapiolla...saatana kultakäädyt kaulas kuvis ja kaikki.
M.Palokantele: Em moo ikään kuullukkaan...voin mä ny laittaa sen tähän paperille ylähä...kuinka se kirjootetahan?
Soittaja: No onko sulla kynä ja paperia?
M.Palokantele: O. Oikeen kuulalaakeripääkynä.
Soittaja: No hyvä. Eli se on niinku E ja sitte sellaanen miinusmerkki...niinku sun taskulaskimes
M.Palokantele: Ei siinoo ku plussamerkki...ja ristuksen isoo onki.
Soittaja: Niin no joo..mutta siis sellaanen vaakaviiva...mikä ristus se ny on...ranskalainen viiva.
M.Palokantele: Niin mikä se ny on, eikös se äsken ollu ruottista?
Soittaja: Voi jeesuksen isän puusepänverstas...onko se sun sihteeri se Välimaa (nimi muutettu) siinä paikkeella? Sehän on kumminki kauppakoulut käyny ja kaikki saatanan kaappikellontekokurssit...olisko se parempi kirjottamahan?
M.Palokantele: Ei oo täälä. Soitti aamuyällä kännis. Sanoo ettei tuu tänään töihin ku saattaa kuulemma päästä naisiin. Oli joku muija jo kuulemma luvannu melkeen seksiä, Välimaa oli sille soittanu puali viis aamuyöstä ja se muija oli sanonu sille että Haista vittu!
Soittaja: Jaa jaa. No ei sitä ny pakko oo kirjottaa ostat vaan sen E-Typen ny halvalla. On muuten varmasti jono saatana Samburgerille asti.
M.Palokantele: No perkele, laita sopparit tulemaan...mä siirrän tuan Tohtori Noun tuasta pois ja katotaan sitte kuinka se Ranskan poika vetää.
Soittaja: Ei ku...tai no joo mä laitan paprut tulemaan. Moro.
M.Palokantele: Joo ja muistakki et jos ei oo porukkaa niin vedän sua nyrkillä fyrkkaan...saatana mua ei pelekää täälä kukaan! Hei!

No joo eli meidän keikka siirtyi sitte tohon kiirastorstaille ja E-Type hoiti sitte lauantain. Eipä siinä ihan hyvin torstainakin oli porukkaa ja keikka oli timanttia. Mulla on sieltä vähän videokamerakuvaakin, voi olla että jossain vaiheessa tulee pientä näytettä nettisivuille. Jatkoilla hotellihuoneessa meille esiintyi akustisesti trio Heikki ja Hinaajat. Hieno yhtye. Pääsolistina äänimiehemme Heikki "parastailmanhousujaonlaulaminen" Kivelä. Yö oli pitkä mutta onneksi aamu oli raskas. Hiljaista roudausta...pitkäperjantai.

Perjantain keikka oli Kankaanpäässä. Kauhavalta matkaa tulee jotain 160 kilometriä mutta tuossa kohmeloisessa olotilassa se tuntui vähintäänkin tuplasti pidemmältä. Paikalle päästyämme selvisi sekin asia että kunnon roudausta olisi tiedossa jyrkkien portaiden muodossa. Onneksi alaspäin. Olisihan aamuyöllä keikan jälkeen tietysti enemmän virtaa kulkea portaita saatanallisten raskaiden laatikoiden kanssa ylöspäin. Takahuoneena oli pieni kylmä koppi jossa oli menossa kai jonkinmoinen saneeraus...katosta oli hakattu semmoista kivimurskaa lattialle. Onneksi takahuoneessa oli kaksi tuolia, saimme istua kolmessa vuorossa. Syömisen jälkeen otimme rentouttavat ruokalevot. Osa yhtyeestä nukkui takahuoneessa kivimurskan seassa ja osa lavalla. On muuten mielenkiintoinen kokemus herätä lavalta rumpujen takaa lattialta...siinä tuli taas mieleen pieni poika joka seitsemän vuotiaana vonkas isältä joka päivä ainakin kaksi kertaa että: Osta mulle rummut ja opeta soittamaan, mä haluan päästä keikalle. Vittu ku silloin olis tienny että 27 vuoden päästä herää ennen keikkaa lattialta, setin takaa naama puuduksissa, tuntematta navan alapuolelta mitään, niin olis voinu toivoa vähän jotain muuta ; )

No kun keikka alkoi oli peli heti kättelyssä selvä. Ei ketään. Siis ei ketään. Henkilökunta ja ehkä kymmenen asiakasta. Ja nekin kymmenen pelas baarin toisessa päässä biljardia. Kyllä ei saatana mikään voi olla vittumaisempaa kun soittaa puolitoista tuntia rokkia kun ei paikalla ole ketään. Puolessa välissä keikkaa suunnittelin jo että kuinka pääsis semmoiseen asentoon että pystyisi nielaista oman kielensä. Ja sitten suunnittelin sellaistakin että jos löisin pääni takana olevaan tiiliseinään niin kuolisinko vai menisikö vaan taju. Yritin muistella myös missä laatikossa minulla on se pitkä ruuvimeisseli...jos sillä tuikkaisi itseään vaikka vatsaan niin kai sitä edes pääsisi ensiapuun hauskuttamaan hoitsuja...mutta ei...vilkaisu biisilistaan...9 biisiä jäljellä...samalla näin miten seinässä olevan kellon viisarit alkoivat mennä takaperin...ei jumalauta...päästäkää mut jo pois. Kun Ojutkangas kuulutti tyhjälle salille seuraavan kappaleen olevan illan viimeisen liikutuin. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Minä selvisin. Viimeisen pellin iskun jälkeen huusin itkunsekaisella äänellä: SE ON TÄYTETTY!!!

Mutta niinhän se vaan on että ei tuommoisesta tylsästä illasta tartte kulua kun päivä niin alkaa jo suunnitella seuraavalle keikalle lähtemistä eikä enää vituta yhtään, on sitä vaan aikuinen mies niin lapsellinen...onneksi.

Kirjoitti: Jani