Keikka 24.11.

Päivää ja hyvää uutta vuotta lapset. Setämies avautuu taas pitkästä aikaa. Vuosi on nyt sitten 2008. Olisikohan tämä se vuosi kun orkesterimme allekirjoittaa hyvän levytyssopimuksen, lopetan tupakanpolton ja laihdutan 25 kiloa(naamasta)? Ei ei ei lapset...ei se niin mene. Ei tämä vuosi ole SE vuosi. Tämä vuosi on vähintään yhtä vittumainen ja huono vuosi kuin edellinenkin. Huonompihan se ei luultavasti enää voi olla. Nyt te ajattelette: "Voi jesus ku tuasta on tullu kyyninen keski-ikäinen". Ja kyllä. Se pitää paikkansa.

Mun mielestä on typerä ajatella vuoden alussa niin, että nytpä on mahtavaa kun on koko vuosi alussa ja kaikkea hienoa ja fantastista voi taas tapahtua ja ovet on auki joka suuntaan. Eihän tuossa voi tulla muuta kun pettymyksiä. Ja ne kaikki uudenvuodenlupaukset...sauvakävely, kasvikset, tupakka pois, viina pois, vähä meinaa ottaa koville mutta onneksi tuli jooga, spinning ja vesijumppa röökin ja jaloviinan tilalle. Ja sitte.

Toinen viikko tammikuuta menossa ja kiinnostus nolla kaikkeen tuohon mitä tuli luvattua. Ei saatana liikahda lehtikään kun pitäis lähteä räntäsateessa sauvakävelylle, eikä muistu porkkanat ja salaatit mieleen kun aamulla puoli neljän aikaan jonotetaan pelti kiinni hampurilaista grilliltä. Mutta ei se mitään. Tuohan on vaan inhimillistä.

Haluan nyt vaan sanoa tällä sitä että paljon parempi on lähteä uuteen vuoteen vittuuntuneena ja vailla mitään harhakuvitelmia mistään paremmasta. Ei tuu pettymyksiä. Tuolla asenteella minä olen uudet vuodet ottanut vastaan jo 80-luvun lopulta ja hyvin (huonosti) on vaan joka vuosi menny. ; )

No niin se taas tuosta paasauksesta. Aivan tuli hiki kun lietsoi ittensä tuommoiseen kunnon vanhan ajan brezneviläiseen vitutukseen. Olihan meillä tuossa ennen lomia vielä yksi keikkakin josta en ole raportoinut. Eli marraskuun lopulla käytiin Nivalassa esittäytymässä.

Keikka oli sikäli poikkeuksellinen, että se tehtiin tuurausmiehistöllä. Alkuperäisjäsen, kitaramaailman Kauko Juhantalo, Jarkko Ojutkangas oli perheenlisäyksellisiin syihin vedoten ilmoittanut jo hyvissä ajoin olevansa estynyt tältä Nivalan matkalta.

Tuuraajaksi saimme yllätys, yllätys...äänimiehenämmekin toimineen Heikki Kivelän.
Perse-Heikki...mies joka antoi perseelle kasvot! Hieno mies.
Mutta kyllä täytyy sanoa että jos osaa mies äänenpaineentarkkailuhenkilön hommat hoitaa niin kyllä tapahtuu kitarointikin. Kerran käytiin treenaamassa ja soiva pakara otti homman komeasti haltuun.

Lähtökohta keikan onnistumiseen oli huono. Olimme näet saaneet kuulla että 100 metrin päässä keikkapaikastamme, naapuribaarissa flätkyttää Lauri Tähkä elonkerjäläisineen. Ristus. Jos on vähänkään seurannut tämän hetkistä tilannetta suomalaisen populaarimusiikin saralla ei ole voinut välttyä huomaamasta Laurin jumalatonta suosiota. Ja kun Nivala nyt kuitenkin on 11000 asukkaan pikkukaupunki niin voisi olettaa että kahteen ravintolaan ei väkeä riitä. Mutta arvailumme väen vähyyteen oli onneksi väärä.

Lauri Tähkä veti koko Suupohjan alueen (Jurva-Teuva-Karijoki-Isojoki-Kauhajoki) fanit Nivalaan ja kuulin, että vain kaksi nivalalaista sai lopulta lipun Laurin keikalle. Mutta näinollen juhlakansaa riitti hyvinkin täyttämään kaksi paikallista ravintolaa ja illan keikasta tuli alkuperäiskäsikirjoituksen vastaisesti vähintäänkin riehakas.

Vittumainen puoli tässä Nivalan keikassa oli se, että yöpymisiä ei oltu luvattu joten keikan ja roudauksen jälkeen oli edessä kotimatka. Onneksi Rantala, Kivelä ja Kuningas-Alkoholi pitivät huolen ettei matkasta päässyt muodostumaan tylsä. Sitä ei tiedä varmaan kukaan tässä maailmassa mihin saatanan sananselitys-hermoon tuo keski-olut Rantalassa aina osuu. Vaikka matkaa olisi 1200 kilometriä niin juttu ei lopu. Vittu vaikka hakkaa rumpuja koko illan niinku eläin niin aamulla kun menee nukkumaan niin korvat ei soi rumpujen vaan Rantalan säkätyksen takia...hiano miäs. ;)

Ollaan nyt tässä tauolla soviteltu ja treenailtu uusia biisejä ja aivan lähiaikoina olis tarkoitus niitä mennä studiolle äänittämään. Olishan se kivaa jos noiden biisien kanssa nyt alkais hommat onnistua isommin...vois vuoden päästä vaikka alottaa blogikirjoittelun vähän positiivisemmalla asenteella kun nyt. Mutta eihän se tällä luonteella onnistuisi. Vaikka hommat menis kuinka hienosti niin kirjoittelu alkais varmaan jotenki tyyliin että: " Hyvää uutta vuotta vaan kaikki ja haistakaa itte! Kyllähän teille nyt kirjotteliski ku sais nukuttua joskus mutta ku toi saatanan kultalevy kiiltelee niin seinältä silimään ettei unesta puhettakaan...". Tämmöinen musta ny tuli. Palaillaan taas...

Kirjoitti: Jani