Keikka 1.9.

Päivää taas. Kesäloma tuli lusittua ja mikäs siinä oli lusiessa kun arskaa sai riittävästi. Hetkinen. Pitäisköhän tuo nyt ottaa uusiksi väärinkäsitysten välttämiseksi. Eli, kesäloma tuli vietettyä ja mikäs siinä oli viettäessä kun auringonpaistetta sai riittävästi. Ei me kyllä koko kesää olla laiskoteltu vaan ollaan äänitelty Prinkkilän Jarin kans uusia biisejä. Nettisivuille tulee lähiaikoina todistusaineistoa näistä sessioista kuunneltavaksi.

Syksyn eka keikka oli myyty Kalajoelle. Pari iltaa kuulkaas oikein treenattiin ennen tätä vetoa. Ja oli kyllä aihettakin, senverran kesäterässä oltiin. Tai en minä tietysti ollu mutta muut. Itse olin heti ensi iskusta lähtien vuoronperään dynamiittia ja timanttia. Vittu niin varmahan...ekan biisin jälkeen jo aivan liekeissä kädet ;)

Muutettiin vähän keikkasettiäkin, uusia biisejä muutama mukaan ja sitä rataa. Eipä pääse kukaan sanomaan ettei Tohtori No uudistu yhtään ja polkee paikallaan. Niin ja oli Ronimuksellakin uusi kesällä ostettu keikkapaita. Keskisuomalainen homoviisikko oli stailannu solistimme uuteen iskuun kesämökillä...ristus tukkaki oli niin korkea ettei pidä ees paikkaansa.

Keikalle lähdettiin jo klo 13 vaikka matkaa ei Lapualta Kalajoelle tuu kun suurinpiirtein 187 kilometriä. Syynä tähän oli se, että keikkapaikallemme Ravintola Dyyniin oli tulossa jo alkuillasta ruokailemaan Palvelualojen ammattiliiton eli pamin keski-ikäisistä naisista koostuva 154 hengen ryhmä. Ristus. 154 keski-ikäistä ihan minkä tahansa liiton naista samassa paikassa kuulostaa pelottavalta ja siksi roudaus ja soundcheck olisi saatava hoidettua pois alta ennen naisten ruokailua.

Kun pääsimme keikkapaikan pihaan niin se kuhisi jo porukkaa. Päiväkaraoke. Väenpaljoudesta päätellen palvelualojen ammattiliiton naisten mielestä päiväkaraoke on paras keksintö sitten hehkulampun ja sitä paitsi parasta mitä tyttöjen kesken voi ravintolassa tehdä housut jalassa.
No, odoteltiin vähän aikaa karaoken loppumista ja kannettiin kamat sisään ja tehtiin soundcheck.

Tässä vaiheessa meille tultiin kertomaan että voisimme ruokailla nyt, ennen kuin pamin väki tulisi syömään. Selvä. Kun olin saanut ruokailtua kokki tuli kysymään että maistuiko ja onko muuten normaali olo. No vastasin ihmetellen ihan rehellisesti että hyvää oli eikä olossakaan mitään valittamista ole. Nainen huokaisi ja sanoi: Hyvä että tällä kertaa onnistui, nyt sitä voi tarjota noille maksaville asiakkaillekin. Hienoa. Osallistuin tietämättäni ravintolan laaduntarkkailuun testihenkilön ominaisuudessa.

Kahdeksan aikoihin hotellihuoneen oveen koputettiin. Ronimus meni avaamaan. Oven takana seisoi pitkä, tumma, noin 45-vuotias kaunis nainen. Ovella käytiin seuraavanlainen keskustelu:

pitkä, tumma, noin 45-vuotias kaunis nainen: Iltaa

ronimus: Iltaa

pitkä, tumma, noin 45-vuotias kaunis nainen: Tännekkö tilattiin maksullista naisseuraa?

ronimus: ? tuota...niin no...periaatteessa kyllä ei...mutta...

pitkä, tumma, noin 45-vuotias kaunis nainen: Heh, no ei vaiskaan. Mä oon tuon pamin puheenjohtaja ja ajattelin tulla kysymään josko te voisitte soittaa vaikka yhden puolen tunnin setin jo tuossa kello kymmenen aikaan kun meidän porukassa on osa semmoisia jotka ei ole enää paikalla sitte kun teidän normaali keikka alkaa puolen yön jälkeen?

ronimus: niin no...periaatteessa tietysti kyllä...mutta...mitäs se seura maksaa?

pitkä, tumma, noin 45-vuotias kaunis nainen: Tä?

palomäki taustalta: Joo sopii...me vedetään puoli tuntia kympistä eteenpäin ja sitte yhdestä eteenpäin tunti.

pitkä, tumma, noin 45-vuotias kaunis nainen: Ihanaa. Heippa.

ronimus: Heippa. Ihme eukko?!

No kymmeneltä aloitettiin pamin porukalle ja hyvin kelpas. Porukkaa oli koko ajan lavan edessä heilumassa ja huutamassa. Mukavaa oli lavan kummallakin puolella. Reilun puolen tunnin setin jälkeen oli taas tiedossa muutaman tunnin odottelu koska seuraava alkaisi vasta yhden jälkeen yöllä. Joimme hotellihuoneessa paikan meille ystävällisesti sinne tuomia juomia ja puhuimme paskaa. Paitsi Rantala ja Ojutkangas jotka puhuivat toisesta maailmansodasta ja sen eri vaiheista, kidutusmenetelmistä, aikuisviihteestä ja Matti Nykäsestä.
Yhden jälkeen mentiin lavalle ja vedettiin encoreineen melkein puolentoista tunnin show. Hienosti oli Kalajoella porukkaa. Kiitos kaikille.

Keikan jälkeen pientä juopottelua hotellilla ja sitte nukkumaan. Aamulla ysiltä purku ja roudaus ja sitte kotia kohti. Maanantaina soi toimistolla puhelin ja ravintolan omistaja soittaa: Täälä olis tää joku kitara joka on jääny teiltä. Tuntomerkkien kysymisen jälkeen selviää että kyseessä on Rantalan basso. Kuinka se voi aina olla niin, että kun jotain jää niin se on aina basso?! Ehkä se vaan on niin pieni ja huomaamaton soitin että sen tarkempikin soittaja epähuomiossa unohtaa. No eihän siinä, basisti vie ja matkahuolto tuo. ;)

Kirjoitti: Jani