KEIKAT 30.-31.3.2007
SÄKÄDÄM - MIES JOKA EI OSANNUT SANOA SKÄDÄM
Ohjelmatoimisto oli myynyt viikonlopuksi maantieteellisesti hienot keikat. Perjantaina Kauhava ja lauantaina Loppi. Ja kun ottaa huomioon, että bändin majapaikka on Lapua, niin helposti voi jo ala-asteen maantiedon tietämyksellä päätellä, että ei Kauhava ja Loppi nyt ihan samalla suuntaa ole. No, kun tietää että keikkamyyjiemme koulutuspohja on tyyliin rippikoulu ja autokoulu, niin annetaan tämä maantieteellinen harhalaukaus anteeksi.
Olimme sopineet, että torstaina ennen kamojen roudausta äänitellään treenikämpällä muutama demo uusista omista biiseistä. Keski-suomalainen logistiikan professori Teemu C.G.E. Ronimus saapui Lapualle jo torstaina aamupäivällä, milläpä muullakaan kuin maitoautolla. Hänen Armand Peugeotin suunnittelema kulkuneuvonsa oli yllättäen lopettanut yksipuolisella päätöksellä yhteistyön (aivan oikein lukijat, ei tarvitse esittää yllättynyttä) ja vokaalitaiteilija oli Jyväskylän ranchillaan ns.pattitilanteessa. Apuun oli enkelin tavoin lennähtänyt vokaalitaiteilijan veljen kaverinkaverinkaveri, vetoketjun- sekä rekka-autonkuljettaja Seppo P.D.G. Koskinen. Oli selvinnyt, että Koskinen ajaa maitorekallaan torstaisin Jyväskylästä Seinäjoelle. Lähtö Jkylästä kello 6.
Pelonsekaisin tuntemuksin Ronimus oli hypännyt aamukuudelta Scanian hyttiin ja matka oli alkanut. Solistin yllätykseksi (harmiksi) Seppo P.D.G. Koskinen ei ollut harjoittanut seksuaalista häirintää levähdysalueella, jossa virtsatauko oli pidetty. Ne on rekkamiehilläkin nykyään niin tiukat aikataulut että ei siinä paljon ehdi päästää edes HEPpiä suustaan kun jo täytyy rientää seuraavaan paikkaan.
Kauhavan Kantrissa oli perjantaina alku-illasta V.I.P. (Very Impotent People)-tilaisuus jossa soitimme tarkasti paikalle valikoituneelle kermalle yhden setin jo tuossa yhdentoista aikoihin. Kahdeltatoista ravintola avautui tavalliselle rahvaalle ja yhden maissa soitimme toisen setin mukavan isolle yleisölle. Ennen keikkaa meitä kävi viihdyttämässä tarinoillaan Lapuan Virkiän edustajan jälkikasvua. Pekka Genesaret (nimi muutettu) oli humaltunut illan aikana hyvästä seurasta siinä määrin, että keskustelu alkoi olla pitkän s-äänteen takia vaivalloista. Mutta niin vaan sankari jaksoi diggailla koko keikan lavan edessä.
Keikan jälkeen tapahtui ihme. Ojutkangas, Rantala ja Palomäki häipyivät suoraan Lapualle. Kaksi ensin mainittua vieläpä vesiselvänä omilla autoillaan. No allekirjoittaneelle ja Ronimukselle sentään kelpasi hotelliloma Kauhavalla. Istuimme valomerkkiin asti baarissa ja sen jälkeen pidimme huimat jatkobileet kahdestaan hotellihuoneessa.
Aamupala kymmeneltä ja sitte roudaus. Jatkot oli onneksi sen verran tylsät ettei krapulaakaan ollut kuin vähän nimeksi. Bussin nokka kohti etelää. Kun päästiin Lopelle niin siellähän oli jo kauhea meininki ja huuto ja kello oli kuitenkin vasta kuus alkuillasta. Kansan syvät rivit olivat kokoontuneet selvästi ravitsemusliikkeeseen jo hyvissä ajoin parantamaan maailmaa. Onneksi roudaus oli helppo, sivuovesta suoraan lavalle. Yllätykseksemme päiväkerholaiset antoivat meille työrauhan, eikä yksikään Juicen entinen roudari ilmoittautunut. Kamat saatiin pystyyn nopeasti ja soundcheckin jälkeen pääsimme nauttimaan henkilökunnan meille valmistamasta ateriasta. Karjalanpaistia. Teki vaikutuksen, hyvää oli. Keikka alkoi puoliltaöin. Kun mentiin lavalle niin homma näytti jotenkin toivottomalta. Paikalla oli kyllä väkeä, mutta kaikki tuntuivat olevan omissa oloissaan toisella puolella ravintolaa. Mutta kummasti vaan saatiin porukka lavan eteen huutamaan ja heilumaan kun startattiin keikka käyntiin. Mukava oli Lopella soittaa ja henkilökunta ja yleisö tuntuivat meiningistä tykkäävän.
Kotimatkalla oli yllättävän rauhallinen tunnelma. Kaikki olivat selvinpäin paitsi Ojutkangas joka nautti illan aikana koko orkesterille tarkoitetut ilmais-oluet. Hän selvitti mm. sen asian, että mitä ilmeisemmin kun häntä on suunniteltu, on jo tiedossa ollut että tämä poika tulee matkustamaan paljon öitä pakettiautossa. Jarkosta on valmistettu sopivan lyhyt, joten hän mahtuu makoilemaan suorana pakettiauton lyhyellä penkillä ja tarpeen niin vaatiessa hän voi rinta kaarella myös seisoa 1,50 metriä korkeassa matkustamossa. Hieno piirre. Hän kyllä kertoi tämän olevan myös suvussa olevan piirteen. Ojutkankaan miehet ovat kaikki kuulemma lyhyitä, mutta lihaksikkaita ja pitkäikäisiä. Hyvä tietää.
Yhdeksän maissa oltiin aamulla Lapualla. Nopea roudaus, suihku ja sitte omaan sänkyyn nukkumaan. Paitsi Ronimus, joka jäi Seinäjoelle odottamaan jatkoyhteyttä Jyväskylään. No, oma moka, mitäs asuu niin sivussa kaikesta :)
Kauhavalla muuten käytiin mielenkiintoinen keskustelu vähän ennen valomerkkiä perjantaina. Oltiin Ronimuksen kanssa tiskillä tilaamassa juotavaa ja kuuntelimme vieressä käytävää keskustelua. Siinä kolme nuorta tyttöä väittelivät siitä onko Katujen kuningatar kappaleen alkuperäinen esittäjä Yö vai Irina. Tässä vaiheessa paikalle saapui jo aiemmin jutuissamme ollut Pekka Genesaret (nimi muutettu) ja sanoi kovaan ääneen tytöille:
Kyllä ***tu taas huomaa että te teinit ette tiedä asioista mitään, Katujen kuningattaren on alunperin vetäny Skä...Shä..Skädä...Shäkä...SHÄKÄDÄM...Hyvä että tuli tuokin asia selvitettyä...heh.
Kirjoitti: Jani
torstai 19. huhtikuuta 2007
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
Päiväkirja 14.3.2007
14.03.2007
Iisalmi-Suomussalmi Ruslanas-Tour 2007
Tällä kertaa konserttimatkamme suuntautui itäisen suomen kauniisiin maisemiin. Omasta puolestani keikalle lähtö oli mukava.
Kehittelin torstai-illaksi "vittunytonpakkokeksiäihanmitätahansamukatärkeää"-menoa ja varovaisesti kysyin pojilta josko voisin tuolla ilmeisen keksityllä syyllä välttää roudauksen. Läpi meni! JES! Aika sinisilmäisiä on kyllä soittotoverit. Vai uskoisitteko itse, että 33-vuotias lyömäsoitintaiteilija järjestää torstai-illalla kynttiläkutsut?!
No, ainakin kamat oli saatu autoon ja perjantaina lähdimme puoli kahden aikoihin Lapualta suuntana Viitasaari, jonne keski-suomalaisen solistimme oli tarkoitus saapua omilla kyydeillään.
Istuimme Viitasaaren ABC:llä kahvilla ja katsoimme ikkunasta kun Jyväskylän komein punatukkainen ex-tenavatähti kaartoi Volkswagenillaan parkkipaikalle. Heti kun hän sai autonsa parkkiruutuun niin paikalle asteli huoltoaseman takaa mies. Renkaita potkittiin ja konepellin alle katsottiin.
Kirjekuori vaihtoi omistajaa ja käteltiin. Olimme juuri todistaneet suomen nopeimmat autokaupat.
Herra Autokauppias saapui myhäillen sisään huoltoasemalle ja osti ison kahvin ja ABC-huoltoasemaketjun pisimmän patongin...ja käteisellä tottakai.
Iisalmeen päästyämme selvisi mielenkiintoinen asia...roudaus toiseen kerrokseen...eikä hissiä.
No eihän siinä, auton ovet auki ja pienin laatikko mukaan, sen kanssa toiseen kerrokseen ja sitten vessaa etsimään. Itse olin virtsalla 8 minuuuttia ja käsiä pesin 4 minuuttia. Vessan seinällä olevat julisteet täytyi tietenkin myös huolellisesti tarkistaa. Sitten hidasta dressman-kävelyä autolle...ja yllätys...pari mikkiständiä enää jäljellä. Voi sitä onnistumisen riemua, kyllä ajoitus on tärkein.
Rojut saatiin lavalle pystyyn ja alkoi äänenpaineentarkistustilaisuus.
Äänenpaineentarkistustilaisuus aloitetaan oikeaoppisesti rummuista...bassorumpu, virveli, tomit ja sitten kaikki yhdessä.
Tähän asti kaikki hyvin...hyvältä kuulemma kuulostaa. Mutta sitten...bassotaiteen Van Gogh, Jukka Rantala käynnistää vahvistimensa ja jo alkaa tapahtua...jesus mikä humina ja kierto...ontto lava ja Rantalan rock-instrumentti yhdessä takaavat sen, että rumpujen volumea täytyy pudottaa.
Ja tämä toistuu...Ojutkankaan kytkeytyessä järjestelmään kierto-ongelma tuplaantuu...ja rumpuja hiljemmalle. Ja turha varmaan on kertoa mitä tapahtuu Palomäen hipaistessa kultasormellaan kitaraansa. Tässä vaiheessa saundi on kuin vanhoilla Badding-levyillä...kuuluu vain haitsu ja laulu. Hyvä. No, loppujen lopuksi kun äänenpaineentarkistustilaisuutta jatketaan loputtomiin saadaan saundi kohtuullisen hyväksi. Sitten isoa nälkää sammuttamaan tien toisella puolella sijaitsevaan Rossoon.
Nälkä lähti, mutta jano jäi. Niimpä hyökkäämme hotellihuoneeseen ja juomme hiukan laukusta yllättäen löytyneitä Lapuan-tuliaisia.
Keikka alkaa puoliltaöin ja vaikka väkeä ei hirveän paljon paikalla olekkaan niin hyvin tuntuu Tohtori No kelpaavan. Ihan kiva on innokkaalle yleisölle soittaa ja jos biisien välissä pitää silmät kiinni niin huudosta päätellen voisi kuvitella olevansa itsensä Ison-D:n kanssa lavalla.
Keikan jälkeen nautimme paikan tarjoiluista. Jossain vaiheessa iltaa poistun Ojutkankaan kanssa hotellihuoneeseen parantamaan maailmaa. Viimeinen näköhavainto keikkapaikalla oli kun Palomäki ja Rantala istuivat BlackJack-pöydässä ja Rantala löi 50 euron setelin pöytään. Erikoista oli se, että myöhemmin selviää että nelikielinen maisterismies oli voittanut reippaasti pelissä...Vaasan opiskelija-asunnossa syödään loppukuu tonnikalan sijasta lohta...
Tuliaisia on hotellilla liikaa ja allekirjoittanut nauttii niitä Rantalan ja Ronimuksen kanssa aamupalaan asti. Sivuaskeleella ja pitkällä S-äänteellä aamupala tulee kuitenkin syödyksi ja retkut pääsevät nukkumaan...kolme tuntia unta tekee ihmeitä ja sitten ei kun virkeinä roudaamaan kamoja keikkapaikalta. Tunnelmaa kohottaa lisäksi Iisalmen kaupungin pysäköinninvalvojien ystävällisesti tuulilasiin jättämä 30 euron tervehdys. Lupsakkaa porukkaa nämä savolaiset.
Talvisodan (30.11.1939 - 13.3.1940) Suomussalmen ratkaisevat taistelut käytiin 30.11.1939 - 10.1.1940. Tämän jälkeen käytiin rajan pinnassa muutamia pieniä kahakoita, joista merkittävin oli puna-armeijan vuosipäivän hyökkäys 21. - 23.2.1940 Raatteeseen. Sotatoimialueeseen kuului lähes koko itäinen osa Suomussalmesta, lähinnä tieurat Juntusranta-Kiannanniemi-kirkonkylä-Raate.
Tohtori No-yhtyeen keikka soitetaan samoissa maisemissa 10.3.-11.3.2007.
Ravintola Tervareitti on mukava paikka. Kohtuullisen iso lava, helppo ja lyhyt roudaus, mukava henkilökunta ja hyvät ruuat. Ravintolan katossa roikkuvat lommoiset soittimet ovat Ojutkankaan saaman varman tiedon mukaan jäänteitä viihdytysjoukoilta Raatteentien taistelujen jäljiltä. Mietimme asiaa ja tulemme siihen tulokseen, että kyllä keikkojen tekeminen onkin helppoa ja mukavaa hommaa nykyisin.
Äänenpaineentarkistustilaisuuden ja ruokailun jälkeen lähdemme tutustumaan majapaikkaamme, muutaman sadan metrin päässä olevaan matkustajakotiin. Matkustajakodin nuori ja kaunis omistajanainen ottaa meidät lämpimästi vastaan ja kertoo että vaikka hän ei olekkaan koko yötä paikalla niin voimme soittaa hänen antamaansa puhelinnumeroon mihin aikaan yötä tahansa ja pyytää hänet paikalle jos ongelmia ilmaantuu. Olemme kaikki hiljaa miettien samaa asiaa...aivan varmasti jotain sen suuruusluokan ongelmaa ilmenee, että kynnys omistajattarelle soittamiseen ylittyy.
Koska illan keikkaan on vielä muutama tunti aikaa päätämme ottaa parin tunnin unet. Ojutkangas ei herää kelloon ja hänet herätetään täydestä unesta 20 minuuttia ennen kuin pitäisi nousta lavalle 300 metrin päässä. Raikas on näky, yleensä niin hyvin hoidetut hiukset ovat kuin Pepe Willbergillä vanhoissa valokuvissa, kuin korkea kasa kuivaa heinää...Loreal..koska en ole sen arvoinen.
Lavalle silti päästään ajoissa ja keikka on ehkä koko Tohtoreiden uran paras. Innokasta yleisöä on paikalla kiitettävästi ja soitto ja saundit toimii hienosti. Keikan jälkeen muut nauttivat talon tarjoamista juomista paitsi allekirjoittanut joka on Iisalmen aamukohmelossa luvannut sunnuntaina ajaa. No siinähän se menee kamoja purkaessa ja paikallisten alkuasukkaiden juomista katsellessa sekin yö.
Aamupalalle noustaan puoli kymmenen ja jo vartin yli kympin lähdemme ajelemaan kotia kohti.
Eihän tämäkään matka tietenkään ilman ongelmia mene. Ollaan ajettu parikymmentä kilsaa Suomussalmelta ja nopeuden ollessa n. 100 km/h niin kuuluu pamaus ja alkaa jumalaton vääntö ja tärinä. Onneksi pidän ratista kaksin käsin enkä esimerkiksi väännä sätkää ja puhu vielä yhtäaikaa puhelimeen. Saan ohjattua auton bussipysäkille ja alkaa työkalujen ja vararenkaan etsiminen...rengas kyllä löytyy, mutta tunkkia ja avaimia ei vittu mistään. Etsimme kaikista mahdollisista paikoista ja yritämme soittaa auton omistajalle joka ei tietystikään vastaa. Etupenkin alta löytyy täysinäinen Koskenkorva-pullo, minkä henkilökohtaisesti pistän ilahtuneena merkille. Lopulta auton omistaja soittaa takaisin ja kertoo työkalujen sijaitsevan apukuskin jalkatilassa, maton alla olevan kannen alla.
Kyllä on saksan poika taas tehnyt niin ristuksen hienon piilopaikan avaimille. Rengas vaihdetaan ja yllätykseksi huomataan, että vararenkaassa on jopa ilmaa. Matka jatkuu. Aikataulu on kiireinen, koska rengastyöt sekoittivat sen. Viitasaarelle olisi ehdittävä kolmeksi, koska automyyjä-solistimme on julkisen liikenteen varassa kulkupelinsä myytyään ja jos kolmen bussiin ei ehditä se tietää solistille neljän tunnin odottelua Viitasaarella...kuulemma ei se ajatus paljon houkuta.
Nopea auto, nopea kuljettaja ja niin vain tullaan Viitasaaren matkahuoltoon samaan aikaan kuin Jyväskylään menevä bussi ja Suomen Ruslanas-fanclubin presidentti pääsee bussiin. Taisi muuten funclubin pressa nähdä aika kivaa unta Suomussalmella matkustajakodissa. Olin itse hereillä viereisessä sängyssä ja todistin miten nukkuva, hikinen ja hymyilevä solisti unissaan toisteli: Ruslanas ei sieltä...älä...jatka...vaan...älä...lopeta...tää on sairasta...ei kerrota... ;)
No joo mut semmoinen oli tämä Tohtori Noun räjähtävä rengasmatka...nyt olis parin viikon tauko ja loppukuussa käärmeshow pysähtyy Kauhavalla ja Lopella. Nähdään...
Kirjoitti: Jani
Iisalmi-Suomussalmi Ruslanas-Tour 2007
Tällä kertaa konserttimatkamme suuntautui itäisen suomen kauniisiin maisemiin. Omasta puolestani keikalle lähtö oli mukava.
Kehittelin torstai-illaksi "vittunytonpakkokeksiäihanmitätahansamukatärkeää"-menoa ja varovaisesti kysyin pojilta josko voisin tuolla ilmeisen keksityllä syyllä välttää roudauksen. Läpi meni! JES! Aika sinisilmäisiä on kyllä soittotoverit. Vai uskoisitteko itse, että 33-vuotias lyömäsoitintaiteilija järjestää torstai-illalla kynttiläkutsut?!
No, ainakin kamat oli saatu autoon ja perjantaina lähdimme puoli kahden aikoihin Lapualta suuntana Viitasaari, jonne keski-suomalaisen solistimme oli tarkoitus saapua omilla kyydeillään.
Istuimme Viitasaaren ABC:llä kahvilla ja katsoimme ikkunasta kun Jyväskylän komein punatukkainen ex-tenavatähti kaartoi Volkswagenillaan parkkipaikalle. Heti kun hän sai autonsa parkkiruutuun niin paikalle asteli huoltoaseman takaa mies. Renkaita potkittiin ja konepellin alle katsottiin.
Kirjekuori vaihtoi omistajaa ja käteltiin. Olimme juuri todistaneet suomen nopeimmat autokaupat.
Herra Autokauppias saapui myhäillen sisään huoltoasemalle ja osti ison kahvin ja ABC-huoltoasemaketjun pisimmän patongin...ja käteisellä tottakai.
Iisalmeen päästyämme selvisi mielenkiintoinen asia...roudaus toiseen kerrokseen...eikä hissiä.
No eihän siinä, auton ovet auki ja pienin laatikko mukaan, sen kanssa toiseen kerrokseen ja sitten vessaa etsimään. Itse olin virtsalla 8 minuuuttia ja käsiä pesin 4 minuuttia. Vessan seinällä olevat julisteet täytyi tietenkin myös huolellisesti tarkistaa. Sitten hidasta dressman-kävelyä autolle...ja yllätys...pari mikkiständiä enää jäljellä. Voi sitä onnistumisen riemua, kyllä ajoitus on tärkein.
Rojut saatiin lavalle pystyyn ja alkoi äänenpaineentarkistustilaisuus.
Äänenpaineentarkistustilaisuus aloitetaan oikeaoppisesti rummuista...bassorumpu, virveli, tomit ja sitten kaikki yhdessä.
Tähän asti kaikki hyvin...hyvältä kuulemma kuulostaa. Mutta sitten...bassotaiteen Van Gogh, Jukka Rantala käynnistää vahvistimensa ja jo alkaa tapahtua...jesus mikä humina ja kierto...ontto lava ja Rantalan rock-instrumentti yhdessä takaavat sen, että rumpujen volumea täytyy pudottaa.
Ja tämä toistuu...Ojutkankaan kytkeytyessä järjestelmään kierto-ongelma tuplaantuu...ja rumpuja hiljemmalle. Ja turha varmaan on kertoa mitä tapahtuu Palomäen hipaistessa kultasormellaan kitaraansa. Tässä vaiheessa saundi on kuin vanhoilla Badding-levyillä...kuuluu vain haitsu ja laulu. Hyvä. No, loppujen lopuksi kun äänenpaineentarkistustilaisuutta jatketaan loputtomiin saadaan saundi kohtuullisen hyväksi. Sitten isoa nälkää sammuttamaan tien toisella puolella sijaitsevaan Rossoon.
Nälkä lähti, mutta jano jäi. Niimpä hyökkäämme hotellihuoneeseen ja juomme hiukan laukusta yllättäen löytyneitä Lapuan-tuliaisia.
Keikka alkaa puoliltaöin ja vaikka väkeä ei hirveän paljon paikalla olekkaan niin hyvin tuntuu Tohtori No kelpaavan. Ihan kiva on innokkaalle yleisölle soittaa ja jos biisien välissä pitää silmät kiinni niin huudosta päätellen voisi kuvitella olevansa itsensä Ison-D:n kanssa lavalla.
Keikan jälkeen nautimme paikan tarjoiluista. Jossain vaiheessa iltaa poistun Ojutkankaan kanssa hotellihuoneeseen parantamaan maailmaa. Viimeinen näköhavainto keikkapaikalla oli kun Palomäki ja Rantala istuivat BlackJack-pöydässä ja Rantala löi 50 euron setelin pöytään. Erikoista oli se, että myöhemmin selviää että nelikielinen maisterismies oli voittanut reippaasti pelissä...Vaasan opiskelija-asunnossa syödään loppukuu tonnikalan sijasta lohta...
Tuliaisia on hotellilla liikaa ja allekirjoittanut nauttii niitä Rantalan ja Ronimuksen kanssa aamupalaan asti. Sivuaskeleella ja pitkällä S-äänteellä aamupala tulee kuitenkin syödyksi ja retkut pääsevät nukkumaan...kolme tuntia unta tekee ihmeitä ja sitten ei kun virkeinä roudaamaan kamoja keikkapaikalta. Tunnelmaa kohottaa lisäksi Iisalmen kaupungin pysäköinninvalvojien ystävällisesti tuulilasiin jättämä 30 euron tervehdys. Lupsakkaa porukkaa nämä savolaiset.
Talvisodan (30.11.1939 - 13.3.1940) Suomussalmen ratkaisevat taistelut käytiin 30.11.1939 - 10.1.1940. Tämän jälkeen käytiin rajan pinnassa muutamia pieniä kahakoita, joista merkittävin oli puna-armeijan vuosipäivän hyökkäys 21. - 23.2.1940 Raatteeseen. Sotatoimialueeseen kuului lähes koko itäinen osa Suomussalmesta, lähinnä tieurat Juntusranta-Kiannanniemi-kirkonkylä-Raate.
Tohtori No-yhtyeen keikka soitetaan samoissa maisemissa 10.3.-11.3.2007.
Ravintola Tervareitti on mukava paikka. Kohtuullisen iso lava, helppo ja lyhyt roudaus, mukava henkilökunta ja hyvät ruuat. Ravintolan katossa roikkuvat lommoiset soittimet ovat Ojutkankaan saaman varman tiedon mukaan jäänteitä viihdytysjoukoilta Raatteentien taistelujen jäljiltä. Mietimme asiaa ja tulemme siihen tulokseen, että kyllä keikkojen tekeminen onkin helppoa ja mukavaa hommaa nykyisin.
Äänenpaineentarkistustilaisuuden ja ruokailun jälkeen lähdemme tutustumaan majapaikkaamme, muutaman sadan metrin päässä olevaan matkustajakotiin. Matkustajakodin nuori ja kaunis omistajanainen ottaa meidät lämpimästi vastaan ja kertoo että vaikka hän ei olekkaan koko yötä paikalla niin voimme soittaa hänen antamaansa puhelinnumeroon mihin aikaan yötä tahansa ja pyytää hänet paikalle jos ongelmia ilmaantuu. Olemme kaikki hiljaa miettien samaa asiaa...aivan varmasti jotain sen suuruusluokan ongelmaa ilmenee, että kynnys omistajattarelle soittamiseen ylittyy.
Koska illan keikkaan on vielä muutama tunti aikaa päätämme ottaa parin tunnin unet. Ojutkangas ei herää kelloon ja hänet herätetään täydestä unesta 20 minuuttia ennen kuin pitäisi nousta lavalle 300 metrin päässä. Raikas on näky, yleensä niin hyvin hoidetut hiukset ovat kuin Pepe Willbergillä vanhoissa valokuvissa, kuin korkea kasa kuivaa heinää...Loreal..koska en ole sen arvoinen.
Lavalle silti päästään ajoissa ja keikka on ehkä koko Tohtoreiden uran paras. Innokasta yleisöä on paikalla kiitettävästi ja soitto ja saundit toimii hienosti. Keikan jälkeen muut nauttivat talon tarjoamista juomista paitsi allekirjoittanut joka on Iisalmen aamukohmelossa luvannut sunnuntaina ajaa. No siinähän se menee kamoja purkaessa ja paikallisten alkuasukkaiden juomista katsellessa sekin yö.
Aamupalalle noustaan puoli kymmenen ja jo vartin yli kympin lähdemme ajelemaan kotia kohti.
Eihän tämäkään matka tietenkään ilman ongelmia mene. Ollaan ajettu parikymmentä kilsaa Suomussalmelta ja nopeuden ollessa n. 100 km/h niin kuuluu pamaus ja alkaa jumalaton vääntö ja tärinä. Onneksi pidän ratista kaksin käsin enkä esimerkiksi väännä sätkää ja puhu vielä yhtäaikaa puhelimeen. Saan ohjattua auton bussipysäkille ja alkaa työkalujen ja vararenkaan etsiminen...rengas kyllä löytyy, mutta tunkkia ja avaimia ei vittu mistään. Etsimme kaikista mahdollisista paikoista ja yritämme soittaa auton omistajalle joka ei tietystikään vastaa. Etupenkin alta löytyy täysinäinen Koskenkorva-pullo, minkä henkilökohtaisesti pistän ilahtuneena merkille. Lopulta auton omistaja soittaa takaisin ja kertoo työkalujen sijaitsevan apukuskin jalkatilassa, maton alla olevan kannen alla.
Kyllä on saksan poika taas tehnyt niin ristuksen hienon piilopaikan avaimille. Rengas vaihdetaan ja yllätykseksi huomataan, että vararenkaassa on jopa ilmaa. Matka jatkuu. Aikataulu on kiireinen, koska rengastyöt sekoittivat sen. Viitasaarelle olisi ehdittävä kolmeksi, koska automyyjä-solistimme on julkisen liikenteen varassa kulkupelinsä myytyään ja jos kolmen bussiin ei ehditä se tietää solistille neljän tunnin odottelua Viitasaarella...kuulemma ei se ajatus paljon houkuta.
Nopea auto, nopea kuljettaja ja niin vain tullaan Viitasaaren matkahuoltoon samaan aikaan kuin Jyväskylään menevä bussi ja Suomen Ruslanas-fanclubin presidentti pääsee bussiin. Taisi muuten funclubin pressa nähdä aika kivaa unta Suomussalmella matkustajakodissa. Olin itse hereillä viereisessä sängyssä ja todistin miten nukkuva, hikinen ja hymyilevä solisti unissaan toisteli: Ruslanas ei sieltä...älä...jatka...vaan...älä...lopeta...tää on sairasta...ei kerrota... ;)
No joo mut semmoinen oli tämä Tohtori Noun räjähtävä rengasmatka...nyt olis parin viikon tauko ja loppukuussa käärmeshow pysähtyy Kauhavalla ja Lopella. Nähdään...
Kirjoitti: Jani
Päiväkirja 21.2.2007
21.02.2007
Muistoja pohjolasta:
Käytiin siinä heittämäs semmoinen "KUUME NOUSEE-kiertue" lapissa. Eka keikka oli torstaina Rukalla ja kun keskiviikko illalla mentiin treenikämpälle tekemään kuormaa niin keski-suomen kuumin laulaja Teemu Ronimus heilahti VW urheiluautollaan paikalle ja kertoi olon olevan mielenkiintoisen...hän oli saanut matkalla ajaessaan ns. ruumiista irtaantumis-kokemuksen. Vaikka hän oli urheiluautossaan yksin ja näin ollen pakotettu olemaan ratin takana oli hän välillä katsellut itseään ikään kuin takapenkiltä käsin.
No aamulla oli lähtö Lapualta puoli kahdeksan aikaan ja kun menin hakemaan vokaalitaiteilijaa kyytiin Rantalasta, niin basistimme, tuo suurten ajatusten Tonava, kertoi ensimmäiseksi että Ronimuksella on sitten muuten 38.7 astetta kuumetta.
Hienoa! Juuri tuon asian halusimmekin kuulla. No lähdimme kuitenkin matkaan sillä oletuksella että kuume olisi nopeasti ohi menevää laatua...no ei ollut!
Jossain Kalajoen paikkeilla tuli uusi mittaustulos...39.6 ja tuuli pohjoisesta...voi jeesus.
Kävimme sitten hakemassa apteekista lumilapiollisen lääkkeitä ja niiden voimalla kuumetta saatiinkin sitten hieman putoamaan.
Rukalle päästyämme Ronimus meni saman tien hotellihuoneeseen nukkumaan ja me muut roudattiin kamoja ja tehtiin soundcheck. Vastaanotto oli muuten Zonemaisen lämmin ja mukava...omistajat muistivat mun ja Palomäen vuoden takaisen Kerjäläis-keikan kyseisessä soittoruokalassa..."voi vittu ettekös te oo ne samat pellet jotka pilas täälä vuosi sitten ihmisten illan ne valkolakit päässä"...jep...ollaanhan me nyt ne samat. Onneksi tiedettiin etukäteen, että tuollainen edellä mainittu puhe on zonen-porukan
käsitys huumorista eivätkä ne oikeasti tuota mieltä olleet...ainakaan ihan kokonaan.
Solistin kuume saatiin illalla laskemaan lääkkeillä 38.5 asteeseen ja heitettiin hyvä keikka. Porukkaakin oli ihan kiitettävästi paikalla. Keikan jälkeen muutamat oluet naamariin ja nukkumaan.
Aamulla uusi mittaustulos: 40.1...hienoa...aika asiallinen aamulämpö. No Finrexin-Ronimus takaisin petiin ja me muut mentiin roudaamaan kamat autoon. Koska illan keikka olisi lähellä, Kuusamon keskustassa, niin päätimme lähteä autoilemaan ja katselemaan rinteitä vähän enemmänkin...isojahan ne on...itte en uskaltaisi varmaan edes kävellen käydä katselemassa mäen päältä, saatikka sitten suksilla tulla alas. Mutta se nyt ei oo ihmekkään kun joskus tuntuu baarijakkarallakin jo huimausta ja epävarmaa oloa...saako taskussa olevilla kolikoilla vielä drinkin vai pitääkö taas jättää ilta kesken.
Kuusamoon päästyämme suorinta tietä taas hotellille ja Teemulle huone. Muut lähdimme tutustumaan illan keikkapaikkaan...Ravintola Veijo. Paikka oli semmonen ihan perusbaari. Roudaus, soundcheck ja sitten syömään paikalliseen pitseriaan.
Ilta meni hotellihuoneessa makoiluun ja lääkkeiden annosteluun solistillemme. Hän oli päivällä käynyt paikallisella puoskarilla joka oli määrännyt lumikolallisen lääkeitä, joita nyt innokkaina annostelimme (maistelimme).
Nyt ei kuumetta saatu enää alle 39 asteen, mutta niin vaan hurja keski-suomalainen veti illan keikan aivan kuin tyhjää vaan. On se oikiasti melkoinen sälli...ittellä ei enää tuossa kunnossa liikahtaisi lehtikään. Keikka meni hyvin ja oli pirun mukava soittaa...jotenki lavasaundi oli paikallaan ja yleisö tuntui viihtyvän.
Yöllä juotiin hotellilla muutama viinapaukku ja puhuttiin paskaa. Ronimus meni nukkumaan herätäkseen aamulla uuteen ennätykseen...40.3...ei jumalauta...nyt alkoi jo ittiäki hirvittää...kuinkahan vaan käy et lähteekö poijalta henki.
Ajettiin sit kuiteski Iso-Syötteelle, roudattiin ja tehtiin soundcheck. Illalla yritetiin saada kuumetta aisoihin lääkkeillä, mutta ei ne enää auttanu yhtään. 40.5 astetta kun oli yhdeksän aikoihin kuume niin tehtiin päätös että tänään ei sitte keikkaa heitetä. Eikä olisi solisti kyllä millään pystynytkään ku alkoi olla jo kunnon hourailua ja muutenki veto pois...sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta...jne. Ei muuta kun ilmoittamaan paikan henkilökunnalle että tämä on valitettavasti tilanne ja kamoja purkamaan. Henkilökunta onneksi ymmärsi tilanteen täysin ja käskivät meidän vaan ilmoittaa ravintolasalissa odottavalle, suurelta osin ulkomaalaiselle yleisölle tilanteesta. Palomäki sit kävi kielimiehenä spiikkaamassa: Ätensön leidiis änd tsentlemän...vii haav fiiver-problem in hier...kyllä huomas että vaihto-oppilasreissu oli jääny nuorena vaan haaveeksi.
Yöllä sitte otettiin vähän alkoholia...tarjolla oli Markiisia, Metsämansikkaviiniä ja joitain muita litkuja. Päätimme seuraavan aamun varhaisesta lähdöstä johtuen että nyt ei saa juoda kuin juomia joiden nimi alkaa M-kirjaimella (laimeita viinejä)...no itse otin sitten pitkän pullon Maloviinaa.
Aikamoinen pohjoisenreissu se oli, mukava mutta samalla raskas tuon vittumaisen kuumeen takia. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee vähän paremmin...huonomminkaan se ei paljon voi mennä. Löysin muuten keikka-autoa siivotessani Kuusamon puoskarin Teemulle kirjoittaman sairaskertomuksen:
Potilas 32-vuotias jyväskyläläinen muusikko. Kova kuume ilmeisesti eksoottisen sukupuolitaudin jälkitautina. Saanut tartunnan vasemmalta kädeltään, jota myös konsultoitu. Lääkkeeksi määrätty lepoa, juomista ja lumikolallinen vanhentuneita sekalaisia lääkkeitä. Potilaan tila vakava, mutta vakaa.
Saa laulaa.
Yleis.lääk.erik.lääk. Vasili Helminen
Aika mielenkiintoista...
Päiväkirja 15.1.2007
15.01.2007
Tervehdys! Jaahas sitä on ehtiny taas vuosiki vaihtua, onneksi ei yhtään haittaa vaikka täytän tänä vuonna vasta 34v. Jos ollaan aivan rehellisiä (EI IKINÄ!) niin mua vituttaa, että miks mun on pitäny syntyä niin ristuksen hätääsesti (1973). Jesus ennemmin ku Abban Waterloo, joo ja ennen väritelevisiota...paljon ennen.
Täs meidän bändishän on selkeästi kaks eri osastoa...seitkytäluvulla ripiltä päässeet (minä ja Ojutkangas) ja sitte nämä poijat, eli väritelevisiolähetyksiä pennusta asti kattoneet. Heleppohan se on vetää, saatana ku pikkukakkoseski on ollu aluusta asti värit. No eipä siinä, kyllä tuolla reissun päällä huomaa, että musta ja Jarkosta aivan huokuu semmoista iän tuomaa kypsyyttä ja karismaa...mun mielestä me ollaan kyllä vanhennuttu tyylikkäästi...jesus niinku Eric Forrester, Sean Connery tai Makkonen.
Heitettiin viime vuoden viimeiset keikat melkeen kotinurkilla, uuden vuoden aaton aattona ja aattona Kauhavalla ja Laihialla. Mukavaa oli, kiitosta vaan kaikille läsnäolijoille...tai ainaki melkein kaikille.
Tuala kuvat-sivulla on muutama valokuva Kauhavan keikalta ja sit toi Info-sivun videoclippi on samasta paikasta.
Nyt meillä on keikkataukoa tuonne 15.2. asti. Sillon ollaanki sit heti kärkeen kolme päivää pohjoisessa, saas nähdä ettei vaan tuu pää kipeäksi liiasta hiihtämisestä. Meinataan ennen sitä oikein pitää pari treenipäivää että saatais biisilistaa vähän uudistettua (EI IKINÄ!). Varmaan otetaan settiin jotain kunnianhimoisia biisejä ja äärettömän vaativia sovituksia. (JOOPA JOO...).
Ei me olla muutenkaan aivan vaan laiskoteltu vaikka pientä (pakko)loman tynkää tässä onkin.
Ollaan käyty Kauhavalla studiolla äänittelemässä uusia biisejä kun pari levy-yhtiön setää haluaa kuulla lisämateriaalia.
Pari viikkoa sitte käytiin jo äänittämässä pohjia ja ylihuomenna keskiviikkona olis tarkoitus mennä taltioimaan lauluja. Lauluja piti kyllä jo äänitellä aiemminkin, mutta artisti Ronimus oli flunssassa ja näin ollen estynyt.
Ei muuten ollu mitään tavallista liikkeellä olevaa flunssanpoikasta vaan ihan itte Laihialla uuden vuoden yönä munasillaan lumihangessa hankittua.
Edelleen oon sitä mieltä, että suomalainen ja varsinkin keski-suomalainen mies on ehdottomasti parhaimmillaan ja fiksuimmillaan puoli viideltä yöllä, alasti, kännissä ja hyvässä(!) seurassa...!
Mutta saattaa olla, että jo parin viikon sisään saan tänne nettisivuille jotain pientä näytettä tuosta studiosessiosta.
Mutta nyt alkaa kello olla niin paljo, että on pakko lopetella ja siirtyä sohvalle kattomaan Kylmää rinkiä
(värilähetys) ja jännittämään, että liukastuuko siinä tällä kertaa kukaan suihkussa pahojen setien edessä saippuaan.
Palaillaan...tai sitte ei.
Kirjoitti: Jani
Tervehdys! Jaahas sitä on ehtiny taas vuosiki vaihtua, onneksi ei yhtään haittaa vaikka täytän tänä vuonna vasta 34v. Jos ollaan aivan rehellisiä (EI IKINÄ!) niin mua vituttaa, että miks mun on pitäny syntyä niin ristuksen hätääsesti (1973). Jesus ennemmin ku Abban Waterloo, joo ja ennen väritelevisiota...paljon ennen.
Täs meidän bändishän on selkeästi kaks eri osastoa...seitkytäluvulla ripiltä päässeet (minä ja Ojutkangas) ja sitte nämä poijat, eli väritelevisiolähetyksiä pennusta asti kattoneet. Heleppohan se on vetää, saatana ku pikkukakkoseski on ollu aluusta asti värit. No eipä siinä, kyllä tuolla reissun päällä huomaa, että musta ja Jarkosta aivan huokuu semmoista iän tuomaa kypsyyttä ja karismaa...mun mielestä me ollaan kyllä vanhennuttu tyylikkäästi...jesus niinku Eric Forrester, Sean Connery tai Makkonen.
Heitettiin viime vuoden viimeiset keikat melkeen kotinurkilla, uuden vuoden aaton aattona ja aattona Kauhavalla ja Laihialla. Mukavaa oli, kiitosta vaan kaikille läsnäolijoille...tai ainaki melkein kaikille.
Tuala kuvat-sivulla on muutama valokuva Kauhavan keikalta ja sit toi Info-sivun videoclippi on samasta paikasta.
Nyt meillä on keikkataukoa tuonne 15.2. asti. Sillon ollaanki sit heti kärkeen kolme päivää pohjoisessa, saas nähdä ettei vaan tuu pää kipeäksi liiasta hiihtämisestä. Meinataan ennen sitä oikein pitää pari treenipäivää että saatais biisilistaa vähän uudistettua (EI IKINÄ!). Varmaan otetaan settiin jotain kunnianhimoisia biisejä ja äärettömän vaativia sovituksia. (JOOPA JOO...).
Ei me olla muutenkaan aivan vaan laiskoteltu vaikka pientä (pakko)loman tynkää tässä onkin.
Ollaan käyty Kauhavalla studiolla äänittelemässä uusia biisejä kun pari levy-yhtiön setää haluaa kuulla lisämateriaalia.
Pari viikkoa sitte käytiin jo äänittämässä pohjia ja ylihuomenna keskiviikkona olis tarkoitus mennä taltioimaan lauluja. Lauluja piti kyllä jo äänitellä aiemminkin, mutta artisti Ronimus oli flunssassa ja näin ollen estynyt.
Ei muuten ollu mitään tavallista liikkeellä olevaa flunssanpoikasta vaan ihan itte Laihialla uuden vuoden yönä munasillaan lumihangessa hankittua.
Edelleen oon sitä mieltä, että suomalainen ja varsinkin keski-suomalainen mies on ehdottomasti parhaimmillaan ja fiksuimmillaan puoli viideltä yöllä, alasti, kännissä ja hyvässä(!) seurassa...!
Mutta saattaa olla, että jo parin viikon sisään saan tänne nettisivuille jotain pientä näytettä tuosta studiosessiosta.
Mutta nyt alkaa kello olla niin paljo, että on pakko lopetella ja siirtyä sohvalle kattomaan Kylmää rinkiä
(värilähetys) ja jännittämään, että liukastuuko siinä tällä kertaa kukaan suihkussa pahojen setien edessä saippuaan.
Palaillaan...tai sitte ei.
Kirjoitti: Jani
Päiväkirja 20.11.2006
20.11.2006
Päivää! Ollaan käyty taas hakemassa elantoa maakunnista. Konserttimatkat ovat suuntautuneet Uuteenkaupunkiin, Kangasalalle ja Kinnulaan. Sinällään mukavia reissuja. Harmi vaan, että em. paikoissa ei ole missään ollut majoitusta, joten minä ja Marko ollaan jouduttu toimimaan kuskeina. Onhan se tietysti hienoa ajaa yöllä, pimeässä, liukkaalla, sumussa ja väsyneenä, mutta onneksi suomessa on lyhyet välimatkat, hyvät tiet ja halpaa polttoainetta.
Orkesterimme muut jäsenet pääsevät saatana kuin koirat veräjästä tuosta kuskin hommasta.Viranomaiset ovat katsoneet parhaimmaksi, että heille ei ole myönnetty kuin mopo-autojen kuljettamiseen vaadittavat ajolisenssit.
No se on toisaalta hyvä asia, koska olen luotettavalta taholta kuullut, että esim. kitarataiteilija-lyriikan ihmelapsi Ojutkangas on oppinut polkupyörälläkin ajamaan vasta 17-vuotiaana, heti merkonomin opintojensa jälkeen.
Jokaiselle ansionsa mukaan, me ollaan ajettu ja muut on hoitaneet viihdytyspuolen pitkillä matkoilla.
Esimerkiksi Rantala, mies joka antoi älylle kasvot, on viihdyttänyt näillä maakuntamatkoilla meitä soittamalla huuliharppua, kitaraa sekä tamburiinia. Kiitos siitä!
Nyt olis parin viikon tauko ja 2.12. sitten Tohtori Noun megalomaaninen käärmeshow matkaa Kempeleelle ja räjäyttää pankin. On muuten mielenkiintoinen yhteensattuma, että samalla pienellä paikkakunnalla esiintyy samana iltana vanhat tuttavamme, savolaiset ihmeveljekset, järjen jättiläiset, kitaramusiikin Matti ja Teppo, Bo Wares ja Tikkanen. Hienoja miehiä molemmat. Toivottavasti emme tapaa.
Mutta nyt on pakko saada kahvia, joten päätän raporttini täältä tähän
Palataan asiaan ja kaksoisbuukkausten mestarin Chris Patonin sanoin: Shit Happens!
Kirjoitti: Jani
Päivää! Ollaan käyty taas hakemassa elantoa maakunnista. Konserttimatkat ovat suuntautuneet Uuteenkaupunkiin, Kangasalalle ja Kinnulaan. Sinällään mukavia reissuja. Harmi vaan, että em. paikoissa ei ole missään ollut majoitusta, joten minä ja Marko ollaan jouduttu toimimaan kuskeina. Onhan se tietysti hienoa ajaa yöllä, pimeässä, liukkaalla, sumussa ja väsyneenä, mutta onneksi suomessa on lyhyet välimatkat, hyvät tiet ja halpaa polttoainetta.
Orkesterimme muut jäsenet pääsevät saatana kuin koirat veräjästä tuosta kuskin hommasta.Viranomaiset ovat katsoneet parhaimmaksi, että heille ei ole myönnetty kuin mopo-autojen kuljettamiseen vaadittavat ajolisenssit.
No se on toisaalta hyvä asia, koska olen luotettavalta taholta kuullut, että esim. kitarataiteilija-lyriikan ihmelapsi Ojutkangas on oppinut polkupyörälläkin ajamaan vasta 17-vuotiaana, heti merkonomin opintojensa jälkeen.
Jokaiselle ansionsa mukaan, me ollaan ajettu ja muut on hoitaneet viihdytyspuolen pitkillä matkoilla.
Esimerkiksi Rantala, mies joka antoi älylle kasvot, on viihdyttänyt näillä maakuntamatkoilla meitä soittamalla huuliharppua, kitaraa sekä tamburiinia. Kiitos siitä!
Nyt olis parin viikon tauko ja 2.12. sitten Tohtori Noun megalomaaninen käärmeshow matkaa Kempeleelle ja räjäyttää pankin. On muuten mielenkiintoinen yhteensattuma, että samalla pienellä paikkakunnalla esiintyy samana iltana vanhat tuttavamme, savolaiset ihmeveljekset, järjen jättiläiset, kitaramusiikin Matti ja Teppo, Bo Wares ja Tikkanen. Hienoja miehiä molemmat. Toivottavasti emme tapaa.
Mutta nyt on pakko saada kahvia, joten päätän raporttini täältä tähän
Palataan asiaan ja kaksoisbuukkausten mestarin Chris Patonin sanoin: Shit Happens!
Kirjoitti: Jani
Päiväkirja 20.10.2006
20.10.2006
Juu käytiin siinä sitte soittamassa tämän uuden kokoonpanon toinen keikka. Keikka meni hyvin vaikka itte aluksi, kyyninen 33-vuotias kun oon, niin mietin et maanantai-ilta ja Mäntän kokoinen paikkakunta...että hohhoijaa...! Mutta mitäs vielä. Siellähän oli oikein mukavat iltamat. Tilaisuus oli ravintolan jo kuulemma perinteeksi muodostunut pikkujoulu ja kyllähän paikalliset olivat hyvin paikalle osanneet...ainakin kun ottaa tosiaan huomioon ton maanantai-efektin. Juteltiinkin siinä, että esim. kotipaikkakunnallamme Lapualla ei saisi maanantaina ikinä noin paljon porukkaa baariin vaikka esiintymässä olis Beatles...ja alkuperäisellä kokoonpanolla...ja ilmaista viinaa...ja liput 40 senttiä. Paikalla oli hyvin edustettuna orkesterimme parille jäsenelle entuudestaan tuttu Mänttäläinen Roxanna-bändi. Harmi vaan, että edustettuna oli vain bändin miespuolista jäsenistöä. Valokuvista päätellen paljon mukavampaa olisi ollut tavata bändin kaunis laulajatar.
Keikka alkoi tyypilliseen tapaansa lupaavasti...mahtipontinen alkunauha soi kovaa kaiuttimista...lava pusketaan täyteen savua...yleisöä lavan edusta täynnä...taustanauha loppuu...yy, kaa, koo, nee ja sit täydet valot päälle ja eka tiukka rokkibiisi kehiin...ilman bassokitaraa...voi jeesus...aina jotaki pientä. Matalataajuustaiteilija Rantalan jytä-instrumentista oli tyhjentynyt soundcheckin ja keikan välisenä aikana paristo. Hieno homma, mä en ees ymmärrä miksi soittimissa pitää olla pattereita...jumalauta...aivan lelumeininkiä. No eihän siinä, onneksi meillä oli varabasso mukana ja saatiin ekan biisin ihmettelyn jälkeen keikka startattua käyntiin. Loppukeikka sujuikin sitten käsikirjoituksen mukaan ja yleisö ja henkilökunta tykkäsivät meiningistä.
Keikan jälkeen nautittiin muutama olut ja sitten vielä Jaloviinaa jatkoilla hotellihuoneessa. Pirun mukavaa oli. Rantala tulkitsi parvekkeelta Bukowskin runoja alhaalla taksia odottaville ihmisille. Mutta eihän Mänttäläiset neljältä aamuyöstä kulttuurista mitään ymmärrä ja pakko oli tulkitsijaa lohduttaa: Tuu pois...sä kyllä lausut hyvin mutta ne nyt vaan ei ymmärrä : )
Jatkoista huolimatta oltiin aamupalalla jo yhdeksältä ja heti sen jälkeen pikaroudaus ja kotimatkalle. Yhden maissa jo kotona. Ja nyt vaan keikkapalkkaa odottelemaan...mitähän kivaa sitä ostais...hmm...toivottavasti vaan pää kestää vaikka rahaa alkaakin nyt tulla ovista ja ikkunoista...heh..jep..jep!
Kirjoitti: Jani
Juu käytiin siinä sitte soittamassa tämän uuden kokoonpanon toinen keikka. Keikka meni hyvin vaikka itte aluksi, kyyninen 33-vuotias kun oon, niin mietin et maanantai-ilta ja Mäntän kokoinen paikkakunta...että hohhoijaa...! Mutta mitäs vielä. Siellähän oli oikein mukavat iltamat. Tilaisuus oli ravintolan jo kuulemma perinteeksi muodostunut pikkujoulu ja kyllähän paikalliset olivat hyvin paikalle osanneet...ainakin kun ottaa tosiaan huomioon ton maanantai-efektin. Juteltiinkin siinä, että esim. kotipaikkakunnallamme Lapualla ei saisi maanantaina ikinä noin paljon porukkaa baariin vaikka esiintymässä olis Beatles...ja alkuperäisellä kokoonpanolla...ja ilmaista viinaa...ja liput 40 senttiä. Paikalla oli hyvin edustettuna orkesterimme parille jäsenelle entuudestaan tuttu Mänttäläinen Roxanna-bändi. Harmi vaan, että edustettuna oli vain bändin miespuolista jäsenistöä. Valokuvista päätellen paljon mukavampaa olisi ollut tavata bändin kaunis laulajatar.
Keikka alkoi tyypilliseen tapaansa lupaavasti...mahtipontinen alkunauha soi kovaa kaiuttimista...lava pusketaan täyteen savua...yleisöä lavan edusta täynnä...taustanauha loppuu...yy, kaa, koo, nee ja sit täydet valot päälle ja eka tiukka rokkibiisi kehiin...ilman bassokitaraa...voi jeesus...aina jotaki pientä. Matalataajuustaiteilija Rantalan jytä-instrumentista oli tyhjentynyt soundcheckin ja keikan välisenä aikana paristo. Hieno homma, mä en ees ymmärrä miksi soittimissa pitää olla pattereita...jumalauta...aivan lelumeininkiä. No eihän siinä, onneksi meillä oli varabasso mukana ja saatiin ekan biisin ihmettelyn jälkeen keikka startattua käyntiin. Loppukeikka sujuikin sitten käsikirjoituksen mukaan ja yleisö ja henkilökunta tykkäsivät meiningistä.
Keikan jälkeen nautittiin muutama olut ja sitten vielä Jaloviinaa jatkoilla hotellihuoneessa. Pirun mukavaa oli. Rantala tulkitsi parvekkeelta Bukowskin runoja alhaalla taksia odottaville ihmisille. Mutta eihän Mänttäläiset neljältä aamuyöstä kulttuurista mitään ymmärrä ja pakko oli tulkitsijaa lohduttaa: Tuu pois...sä kyllä lausut hyvin mutta ne nyt vaan ei ymmärrä : )
Jatkoista huolimatta oltiin aamupalalla jo yhdeksältä ja heti sen jälkeen pikaroudaus ja kotimatkalle. Yhden maissa jo kotona. Ja nyt vaan keikkapalkkaa odottelemaan...mitähän kivaa sitä ostais...hmm...toivottavasti vaan pää kestää vaikka rahaa alkaakin nyt tulla ovista ja ikkunoista...heh..jep..jep!
Kirjoitti: Jani
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)