Päiväkirja 18.5.2007

Keikka 7.4.2007
BENSAA SUONISSA...NIIN JA TANKISSA
Keikkapaikkana Jyväskylän kupeessa sijaitseva Petäjävesi ja siellä kylän ainut ravitsemusliike Kanttari. Lähtöpäivänä oltiin ajoissa asialla ja roudattiin kamat vauhdilla bussiin. Kerrankin kaikki olivat paikalla, paitsi tietysti Ronimus joka heilahtaisi keikkapaikalle omilla kyydeillään suoraan Jyväskylästä.

Kun kamat oli kyydissä niin suunnitelmissa seuraavana oli tankkaus. Kilometrin matkalla treenikämpältä Teboilille kitarasankari Palomäki lausui tyytyväisenä myhäillen: "Jumalauta, kerrankin ollaan lähdössä hyvissä ajoin eikä tuu sitä normaalia kiirettä." Voi kuinka väärässä mies voikaan joskus olla. Teboililla korkki pois, pistooli sisään ja polttoainetta tankkiin. 35 euron kohdalla pistoolia pitelevä Palomäki havahtuu...hetkinen...ei...vittu...ei...joo...tuota...juu...tota...nyt tais poijat käydä vanhanaikaisesti. Tässä vaiheessa orkesterimme muut jäsenet kiinnostuvat asiasta ja ulkoistavat itsensä autosta selvittääkseen miksi kitaristi kiroilee, onko hänellä mahdollisesti huolia?
No onhan niitä...diesel-käyttöistä ajokkiamme on juotettu reippaasti bensiinillä. Poltamme tupakat ja mietimme vaihtoehtoja. Onneksi ollaan vielä kotikulmilla ja saamme vuokrabussimme omistajan kiinni puhelimitse. Jälkeenpäin kuulemme, että hän oli juuri rentoutumassa kotonaan, kaatanut lasin puolilleen väkijuomaa, lisännyt siihen vähäsen sivumakua Cokiksesta ja nostanut lasin huulilleen kun puhelin soi.

Palomäki: Palomäki täs terve. Tuli mokattua.
Auton omistaja: Terve.
Palomäki: Tankkasin saatana pensaa.
Auton omistaja: ?
Palomäki: Niin laitoin tosiaan väärästä letkusta.
Auton omistaja: Jaa-a. Vittu.
Palomäki: Niin olisko sulla jotain ideoita että kuinka tässä toimitaan.
Auton omistaja: No voi ny jeesuksen persekarvat...tuut...tuut....tuut...
Palomäki: Haloo, ooksä vielä siälä...vittu se löi luurin kii...?!

No odoteltiin huoltoasemalla sitte viistoista minuuttia ja auton omistaja saapuu paikalle. Haalarien alta näkyy valkoinen kauluspaita ja kravatti. Tajuamme, että ajoituksemme on ollut vittumaisen huono. Tämän hän myös meille kertoo.

Eipä siinä muu auta kuin auton alle...tankissa ei tyhjäysruuvia...tietenkään...ja letkuja irti. Bensan ja naftan sekoitusta juoksutetaan erilaisiin astioihin joita omistaja on mukanaan tuonut. Sitten letkut takaisin kiinni...klemmari poikki...tietenkin...Lopulta bussi on taas tankkausta vaille valmis. Omistaja haluaa tankata itse.

Puolitoista tuntia treenikämpältä lähdöstä on kulunut ja nyt on jo taas se perinteinen kiire. Matkalla vittuilemme Palomäelle. "Onhan tää keikkailu mukavaa, harmi vaan kun liksat on aika pienet ja BENSA kallista..." ja muuta vastaavaa. Palomäki kestää vittuilun miehekkään rauhallisesti ja lopetamme sen turhautuneina.

Päästyämme Kanttarin pihaan laulajamme Ronimus laskettelee mäki-autollaan paikalle. Starttimoottori on kuulemma yllättäen lopettanut toimintansa ja paikalliset asukkaat olivat työntäneet Ronimuksen autoineen liikkeelle läheisen mäen päältä. No pikkuvikoja, helppo korjata.

Roudaus ja suunnittelu miten saamme kamat mahtumaan postimerkin kokoiselle lavalle. Kyllä ne vaan sinne saadaan niin kuin aina ennenkin ja sit tehdään pienimuotoinen äänitestaus. Toimii.

Illan emäntä valmistaa meille hyvät sapuskat ja ilmoittaa samalla että meille on tarjolla myös hieman juotavaa. Tähän meillä ei ole mitään vastaan sanottavaa.

Ravintolan mukava isäntä kertoo meille että hän on lopettanut pari viikkoa aikaisemmin tupakoimisen. Hän kertoo syyksi sen, että pelkää vanhaa pohjalais-äitiään niin paljon, että ei yksinkertaisesti enää uskalla polttaa kiinnijäämisen pelossa. Hän on silti vasta 45-vuotias. Meillä on vanhoista pohjalaisnaisista niin paljon kokemuksia, että ymmärrämme ravintoloitsijaa täysin. Vittuilemme silti aina kun menemme hänen ohitseen ulos tupakalle. Emme kerro hänelle sitä, että keikoilta kotiutuessamme syömme Sisuja, uitamme sormia bensassa ja piilotamme tupakat treenikämpälle.

Illan keikka on dynamiittia! Pieni baari on täynnä väkeä ja suomirokki tuntuu uppoavan. Petäjäveden vapaa kansa ei pettänyt soittajapoikia tälläkään kerralla. Kiitosta vaan kaikille.

Keikan jälkeen juomme parit janojuomat, roudaamme, työnnämme Ronimuksen auton käyntiin ja lähdemme itse pohojammaan suuntaan rentoutumaan.

Kirjoitti: Jani