Kolme muskottisoturia ja muita ajatuksia
Luin lehdestä, että nuorison uusin villitys mopoautojen lisäksi on ns. muskottipähkinähumala.
Keski-olutta pystyy kuulemma terästämään sekoittamalla siihen muskottipähkinää ja päähän menee.
Perseaukisille teineille riittää nyt yhden oluen ja muskottipähkinäpussin varastaminen lähikaupasta.
Tai sitten vanhempiaan voi tietysti myös hyödyntää pään sekoittamistarkoituksessa varastamalla äidiltä tamponin ja kastamalla sen isän viinakaapilla kossupulloon ja eikun perseeseen. Tai mummon sydänlääkkeitä kuus kourallista suuhun ja Lasolilla alas.
Onhan noita konsteja joo, mutta herää vaan kysymys, että miksi päättäjät perustelee jotain alkoholiveron nostoa sillä, että ihmiset joisivat vähemmän? Mitä vitun merkitystä sillä on maksaako viinapullo euron enemmän tai vähemmän jos nuoret amish-viikset ajelee tuolla mopoautoilla hulluna humalassa muskottipähkinäolutta rinnuksilla tamponi perseessä?
Mähän oon näköjään kovas vedos tänään, saatana aivan kiihdyin omista kirjoituksistani. Tai sitte vaan tuli liian hyvin mieleen vanhat hyvät ajat kun taiteilija Sippalan (nimi muutettu turvallisuussyistä) kanssa ajeltiin pillurallia vuoden -77 Toyota Corollalla tai vuoden -82 Fiat Mirafiorilla peräluukut täynnä appelsiinikiljua. Siihen ei alkoholiverotus pystynyt myöskään.
Teki muuten tyttöihin aina vaikutuksen kun yritti rottacorollan takapenkillä tarjota juomiseksi lämmintä appelsiinikiljua muovikanisterista ja karvaperse-Kulta-Aromasätkää kyytipojaksi farkkutakin rintataskusta. Olis voinu laadukkaimmilla tarjoiluilla joskus irrota muutakin kun vittumaisia mulkaisuja.
Olis ehkä kannattanu olla ylä-asteella äidinkielentunnilla enemmän asialla niin ei olisi tarvinnu miettiä niin kauan kuinka karvaperse-Kulta-Aromasätkä kirjoitetaan.
Niin oltiin siinä sitten pienen keikkatauon jälkeen kotikentällä konsertoimassa. Käytiin oikein kerran treenaamassakin. Yllättävän hyvin biisit muistui mieleen. Ja täytyy aina muistaa suuren ajattelijan, maisteri Ojutkankaan sanat: ”Kun treenaa todella vähän biiseissä säilyy tuoreus.”
Keikkapäivän aikana suurien suunnitelmien aortta – Jukka Rantala koki karvaan pettymyksen. Hänen osallistumisensa jääkiekkojoukkueensa peliin estettiin joukkueen johdon taholta taiteilija Rantalan uloshengityksen hieman tuoksuttua tanssimusiikilta edellisillan Kerjäläiskeikan jäljiltä.
Taiteilija Rantala oli vielä käynyt kaiken varalta kysymässä vastustajajoukkueenkin pukuhuoneesta josko hänen eittämättä väkevää osaamistaan arvostettaisiin vihollisleirissä. Ei arvostettu. Insinööriopiskelija Rantalan ei auttanut muu kuin riisua varusteensa ja todeta lähtiessään: ”Olkaa vittu sitte ilman maaleja.”
Roudauksen ja soundcheckin jälkeen oli vuorossa ruokailu. Solistimme Teemu Ronimus kertoi ruokapöydässä edellisellä viikolla hänelle suoritetusta peräsuolen huuhtelusta värikkäin sanakääntein. Pöydät ympärillämme tyhjentyivät ruokailijoista.
Meille kerrottiin, että saunatilat ovat varattuina käyttöömme koko illaksi. Tämän tiedon otimme ilolla vastaan ja kun paikalle päästyämme huomasimme tarjoilun olevan myös kohdillaan arvelimme ettei vierailumme kyseisessä keikkapaikassa jäisi viimeiseksi – ainakaan jos se meistä olisi kiinni.
Keikka meni hyvin vaikka edellisestä kerrasta vähän aikaa jo olikin. Eka setti ehkä meni vähän ihmetellessä, mutta kakkossetissä pääsi jo piru irti. Innostuimme vetämään pitkän setin ja toisen encorebiisin aikana soittoruokalassa annettiin aina yhtä pelottava valomerkki. Itseäni tämä vitutti suunnattomasti koska olin jo ennen encorea herkutellut ajatuksella jääkylmästä lonkerosta ja viskistä tiskillä...tästä unelmasta oli nyt luovuttava ja tyydyttävä laukun pohjalta löytyvään lämpimään keski-olueeseen.
Kirjoitti: Jani
2 kommenttia:
mita olin etsimassa, kiitos
Kiitos mielenkiintoinen blogi
Lähetä kommentti