Päiväkirja 14.3.2007

14.03.2007
Iisalmi-Suomussalmi Ruslanas-Tour 2007
Tällä kertaa konserttimatkamme suuntautui itäisen suomen kauniisiin maisemiin. Omasta puolestani keikalle lähtö oli mukava.
Kehittelin torstai-illaksi "vittunytonpakkokeksiäihanmitätahansamukatärkeää"-menoa ja varovaisesti kysyin pojilta josko voisin tuolla ilmeisen keksityllä syyllä välttää roudauksen. Läpi meni! JES! Aika sinisilmäisiä on kyllä soittotoverit. Vai uskoisitteko itse, että 33-vuotias lyömäsoitintaiteilija järjestää torstai-illalla kynttiläkutsut?!

No, ainakin kamat oli saatu autoon ja perjantaina lähdimme puoli kahden aikoihin Lapualta suuntana Viitasaari, jonne keski-suomalaisen solistimme oli tarkoitus saapua omilla kyydeillään.
Istuimme Viitasaaren ABC:llä kahvilla ja katsoimme ikkunasta kun Jyväskylän komein punatukkainen ex-tenavatähti kaartoi Volkswagenillaan parkkipaikalle. Heti kun hän sai autonsa parkkiruutuun niin paikalle asteli huoltoaseman takaa mies. Renkaita potkittiin ja konepellin alle katsottiin.
Kirjekuori vaihtoi omistajaa ja käteltiin. Olimme juuri todistaneet suomen nopeimmat autokaupat.
Herra Autokauppias saapui myhäillen sisään huoltoasemalle ja osti ison kahvin ja ABC-huoltoasemaketjun pisimmän patongin...ja käteisellä tottakai.

Iisalmeen päästyämme selvisi mielenkiintoinen asia...roudaus toiseen kerrokseen...eikä hissiä.
No eihän siinä, auton ovet auki ja pienin laatikko mukaan, sen kanssa toiseen kerrokseen ja sitten vessaa etsimään. Itse olin virtsalla 8 minuuuttia ja käsiä pesin 4 minuuttia. Vessan seinällä olevat julisteet täytyi tietenkin myös huolellisesti tarkistaa. Sitten hidasta dressman-kävelyä autolle...ja yllätys...pari mikkiständiä enää jäljellä. Voi sitä onnistumisen riemua, kyllä ajoitus on tärkein.

Rojut saatiin lavalle pystyyn ja alkoi äänenpaineentarkistustilaisuus.
Äänenpaineentarkistustilaisuus aloitetaan oikeaoppisesti rummuista...bassorumpu, virveli, tomit ja sitten kaikki yhdessä.
Tähän asti kaikki hyvin...hyvältä kuulemma kuulostaa. Mutta sitten...bassotaiteen Van Gogh, Jukka Rantala käynnistää vahvistimensa ja jo alkaa tapahtua...jesus mikä humina ja kierto...ontto lava ja Rantalan rock-instrumentti yhdessä takaavat sen, että rumpujen volumea täytyy pudottaa.
Ja tämä toistuu...Ojutkankaan kytkeytyessä järjestelmään kierto-ongelma tuplaantuu...ja rumpuja hiljemmalle. Ja turha varmaan on kertoa mitä tapahtuu Palomäen hipaistessa kultasormellaan kitaraansa. Tässä vaiheessa saundi on kuin vanhoilla Badding-levyillä...kuuluu vain haitsu ja laulu. Hyvä. No, loppujen lopuksi kun äänenpaineentarkistustilaisuutta jatketaan loputtomiin saadaan saundi kohtuullisen hyväksi. Sitten isoa nälkää sammuttamaan tien toisella puolella sijaitsevaan Rossoon.
Nälkä lähti, mutta jano jäi. Niimpä hyökkäämme hotellihuoneeseen ja juomme hiukan laukusta yllättäen löytyneitä Lapuan-tuliaisia.

Keikka alkaa puoliltaöin ja vaikka väkeä ei hirveän paljon paikalla olekkaan niin hyvin tuntuu Tohtori No kelpaavan. Ihan kiva on innokkaalle yleisölle soittaa ja jos biisien välissä pitää silmät kiinni niin huudosta päätellen voisi kuvitella olevansa itsensä Ison-D:n kanssa lavalla.

Keikan jälkeen nautimme paikan tarjoiluista. Jossain vaiheessa iltaa poistun Ojutkankaan kanssa hotellihuoneeseen parantamaan maailmaa. Viimeinen näköhavainto keikkapaikalla oli kun Palomäki ja Rantala istuivat BlackJack-pöydässä ja Rantala löi 50 euron setelin pöytään. Erikoista oli se, että myöhemmin selviää että nelikielinen maisterismies oli voittanut reippaasti pelissä...Vaasan opiskelija-asunnossa syödään loppukuu tonnikalan sijasta lohta...

Tuliaisia on hotellilla liikaa ja allekirjoittanut nauttii niitä Rantalan ja Ronimuksen kanssa aamupalaan asti. Sivuaskeleella ja pitkällä S-äänteellä aamupala tulee kuitenkin syödyksi ja retkut pääsevät nukkumaan...kolme tuntia unta tekee ihmeitä ja sitten ei kun virkeinä roudaamaan kamoja keikkapaikalta. Tunnelmaa kohottaa lisäksi Iisalmen kaupungin pysäköinninvalvojien ystävällisesti tuulilasiin jättämä 30 euron tervehdys. Lupsakkaa porukkaa nämä savolaiset.

Talvisodan (30.11.1939 - 13.3.1940) Suomussalmen ratkaisevat taistelut käytiin 30.11.1939 - 10.1.1940. Tämän jälkeen käytiin rajan pinnassa muutamia pieniä kahakoita, joista merkittävin oli puna-armeijan vuosipäivän hyökkäys 21. - 23.2.1940 Raatteeseen. Sotatoimialueeseen kuului lähes koko itäinen osa Suomussalmesta, lähinnä tieurat Juntusranta-Kiannanniemi-kirkonkylä-Raate.

Tohtori No-yhtyeen keikka soitetaan samoissa maisemissa 10.3.-11.3.2007.

Ravintola Tervareitti on mukava paikka. Kohtuullisen iso lava, helppo ja lyhyt roudaus, mukava henkilökunta ja hyvät ruuat. Ravintolan katossa roikkuvat lommoiset soittimet ovat Ojutkankaan saaman varman tiedon mukaan jäänteitä viihdytysjoukoilta Raatteentien taistelujen jäljiltä. Mietimme asiaa ja tulemme siihen tulokseen, että kyllä keikkojen tekeminen onkin helppoa ja mukavaa hommaa nykyisin.

Äänenpaineentarkistustilaisuuden ja ruokailun jälkeen lähdemme tutustumaan majapaikkaamme, muutaman sadan metrin päässä olevaan matkustajakotiin. Matkustajakodin nuori ja kaunis omistajanainen ottaa meidät lämpimästi vastaan ja kertoo että vaikka hän ei olekkaan koko yötä paikalla niin voimme soittaa hänen antamaansa puhelinnumeroon mihin aikaan yötä tahansa ja pyytää hänet paikalle jos ongelmia ilmaantuu. Olemme kaikki hiljaa miettien samaa asiaa...aivan varmasti jotain sen suuruusluokan ongelmaa ilmenee, että kynnys omistajattarelle soittamiseen ylittyy.

Koska illan keikkaan on vielä muutama tunti aikaa päätämme ottaa parin tunnin unet. Ojutkangas ei herää kelloon ja hänet herätetään täydestä unesta 20 minuuttia ennen kuin pitäisi nousta lavalle 300 metrin päässä. Raikas on näky, yleensä niin hyvin hoidetut hiukset ovat kuin Pepe Willbergillä vanhoissa valokuvissa, kuin korkea kasa kuivaa heinää...Loreal..koska en ole sen arvoinen.

Lavalle silti päästään ajoissa ja keikka on ehkä koko Tohtoreiden uran paras. Innokasta yleisöä on paikalla kiitettävästi ja soitto ja saundit toimii hienosti. Keikan jälkeen muut nauttivat talon tarjoamista juomista paitsi allekirjoittanut joka on Iisalmen aamukohmelossa luvannut sunnuntaina ajaa. No siinähän se menee kamoja purkaessa ja paikallisten alkuasukkaiden juomista katsellessa sekin yö.

Aamupalalle noustaan puoli kymmenen ja jo vartin yli kympin lähdemme ajelemaan kotia kohti.
Eihän tämäkään matka tietenkään ilman ongelmia mene. Ollaan ajettu parikymmentä kilsaa Suomussalmelta ja nopeuden ollessa n. 100 km/h niin kuuluu pamaus ja alkaa jumalaton vääntö ja tärinä. Onneksi pidän ratista kaksin käsin enkä esimerkiksi väännä sätkää ja puhu vielä yhtäaikaa puhelimeen. Saan ohjattua auton bussipysäkille ja alkaa työkalujen ja vararenkaan etsiminen...rengas kyllä löytyy, mutta tunkkia ja avaimia ei vittu mistään. Etsimme kaikista mahdollisista paikoista ja yritämme soittaa auton omistajalle joka ei tietystikään vastaa. Etupenkin alta löytyy täysinäinen Koskenkorva-pullo, minkä henkilökohtaisesti pistän ilahtuneena merkille. Lopulta auton omistaja soittaa takaisin ja kertoo työkalujen sijaitsevan apukuskin jalkatilassa, maton alla olevan kannen alla.
Kyllä on saksan poika taas tehnyt niin ristuksen hienon piilopaikan avaimille. Rengas vaihdetaan ja yllätykseksi huomataan, että vararenkaassa on jopa ilmaa. Matka jatkuu. Aikataulu on kiireinen, koska rengastyöt sekoittivat sen. Viitasaarelle olisi ehdittävä kolmeksi, koska automyyjä-solistimme on julkisen liikenteen varassa kulkupelinsä myytyään ja jos kolmen bussiin ei ehditä se tietää solistille neljän tunnin odottelua Viitasaarella...kuulemma ei se ajatus paljon houkuta.

Nopea auto, nopea kuljettaja ja niin vain tullaan Viitasaaren matkahuoltoon samaan aikaan kuin Jyväskylään menevä bussi ja Suomen Ruslanas-fanclubin presidentti pääsee bussiin. Taisi muuten funclubin pressa nähdä aika kivaa unta Suomussalmella matkustajakodissa. Olin itse hereillä viereisessä sängyssä ja todistin miten nukkuva, hikinen ja hymyilevä solisti unissaan toisteli: Ruslanas ei sieltä...älä...jatka...vaan...älä...lopeta...tää on sairasta...ei kerrota... ;)

No joo mut semmoinen oli tämä Tohtori Noun räjähtävä rengasmatka...nyt olis parin viikon tauko ja loppukuussa käärmeshow pysähtyy Kauhavalla ja Lopella. Nähdään...

Kirjoitti: Jani