Päiväkirja 20.10.2006

20.10.2006
Juu käytiin siinä sitte soittamassa tämän uuden kokoonpanon toinen keikka. Keikka meni hyvin vaikka itte aluksi, kyyninen 33-vuotias kun oon, niin mietin et maanantai-ilta ja Mäntän kokoinen paikkakunta...että hohhoijaa...! Mutta mitäs vielä. Siellähän oli oikein mukavat iltamat. Tilaisuus oli ravintolan jo kuulemma perinteeksi muodostunut pikkujoulu ja kyllähän paikalliset olivat hyvin paikalle osanneet...ainakin kun ottaa tosiaan huomioon ton maanantai-efektin. Juteltiinkin siinä, että esim. kotipaikkakunnallamme Lapualla ei saisi maanantaina ikinä noin paljon porukkaa baariin vaikka esiintymässä olis Beatles...ja alkuperäisellä kokoonpanolla...ja ilmaista viinaa...ja liput 40 senttiä. Paikalla oli hyvin edustettuna orkesterimme parille jäsenelle entuudestaan tuttu Mänttäläinen Roxanna-bändi. Harmi vaan, että edustettuna oli vain bändin miespuolista jäsenistöä. Valokuvista päätellen paljon mukavampaa olisi ollut tavata bändin kaunis laulajatar.

Keikka alkoi tyypilliseen tapaansa lupaavasti...mahtipontinen alkunauha soi kovaa kaiuttimista...lava pusketaan täyteen savua...yleisöä lavan edusta täynnä...taustanauha loppuu...yy, kaa, koo, nee ja sit täydet valot päälle ja eka tiukka rokkibiisi kehiin...ilman bassokitaraa...voi jeesus...aina jotaki pientä. Matalataajuustaiteilija Rantalan jytä-instrumentista oli tyhjentynyt soundcheckin ja keikan välisenä aikana paristo. Hieno homma, mä en ees ymmärrä miksi soittimissa pitää olla pattereita...jumalauta...aivan lelumeininkiä. No eihän siinä, onneksi meillä oli varabasso mukana ja saatiin ekan biisin ihmettelyn jälkeen keikka startattua käyntiin. Loppukeikka sujuikin sitten käsikirjoituksen mukaan ja yleisö ja henkilökunta tykkäsivät meiningistä.

Keikan jälkeen nautittiin muutama olut ja sitten vielä Jaloviinaa jatkoilla hotellihuoneessa. Pirun mukavaa oli. Rantala tulkitsi parvekkeelta Bukowskin runoja alhaalla taksia odottaville ihmisille. Mutta eihän Mänttäläiset neljältä aamuyöstä kulttuurista mitään ymmärrä ja pakko oli tulkitsijaa lohduttaa: Tuu pois...sä kyllä lausut hyvin mutta ne nyt vaan ei ymmärrä : )

Jatkoista huolimatta oltiin aamupalalla jo yhdeksältä ja heti sen jälkeen pikaroudaus ja kotimatkalle. Yhden maissa jo kotona. Ja nyt vaan keikkapalkkaa odottelemaan...mitähän kivaa sitä ostais...hmm...toivottavasti vaan pää kestää vaikka rahaa alkaakin nyt tulla ovista ja ikkunoista...heh..jep..jep!

Kirjoitti: Jani